Odotatko motivaatiota?

Mihin toivoisit löytäväsi lisää motivaatiota? Liikkumiseen? Terveellisiin ruokailutottumuksiin? Opiskeluun? Tupakanpolton lopettamiseen? Siivoamiseen? Mikä on motivaatiosi taso näin kesällä? Ajatteletko, että syksyllä on enemmän motivaatiota? Entä viikon tasolla ajateltuna, oletko usein ajatellut, että ”maanantaina minulla on motivaatiota”. Ja sitten kun maanantai koittaa, ajattelet, että ensi maanantaina sitten.

IMG_20180610_092354.jpg

Herätä oma motivaatiosi

Passiivisesti odottelemalla motivaation ilmestymistä, voit joutua odottelemaan lopun ikääsi. Jos sattuu niin onnekkaasti, että yhtenä päivänä motivaatio on jostain syystä huipussaan, ja aloitat vaikka liikuntaharrastuksen, todennäköisesti motivaatio kuitenkin laskee viimeistään parin viikon aikana.

ssä astuu kuvioon motivaation herätteleminen ja vahvistaminen! Älä ole passiivinen! Tee asialle jotain. Motivaatiosi syntyi ehkä jostain tv-ohjelmasta, jossa näit että joku toinenkin on saanut tuloksia. ”Minäkin haluan”, ajattelit. Tämä tv-ohjelma vahvisti motivaatiotasi, sen katsominen lisäsi haluasi onnistua. Mutta ei se yksi alkusysäys pitkälle kanna. Mitä muuta voit tehdä? Voitko hommata vaikka valmentajan, joka auttaa sinua löytämään sellaiset tavat liikkua, että innostut niistä?

Personal trainerin rooli motivoinnissa

Tässä muuten on tärkeää ymmärtää, että valmentaja ei ole sitä varten, että hän käskee sinut liikkumaan. Jos liikut vain sen takia, että valmentaja käskee, olet ulkoisesti motivoitunut (siitä alempana lisää). Silloin sinulla ei ole omaa syytä liikkua, kun ulkoistat vastuun.

Hyvä valmentaja sen sijaan opettaa sinua löytämään oman halun liikkua. Niin että vapaasta tahdostasi teet hyviä asioita terveydellesi. Opettaa sinut ottamaan vastuuta itse näistä asioista. Silloin tekeminen on pysyvää. Jos vain ulkoistat vastuun valmentajalle, ja liikut siksi koska olet jo maksanut valmennuksesta, on melko varmaa, että liikkuminen loppuu kun valmennus loppuu. Ymmärrä siis, että koko idean pointti on herätellä sinut itsesi huomaamaan, että se on oma tehtäväsi valita liikkua.

Jos se kuulostaa vaivalloiselta, niin ei hätää, ei se hetkessä tapahdu. Mutta vannon, että sitten kun huomaat asian, olet todella kiitollinen että ne ainaiset henkiset kamppailut ”lähtiskö salille vai jäiskö kotiin” jäävät.

Kerro mitä syön ja miten liikun?

Valmiit vastaukset houkuttavat. Valmis ruokavalio. Valmis, ulkopuolisen määräämä liikuntasuunitelma. Ja sitten se vastuu. Kaikista eniten houkuttaa se, että toinen käskee tekemään, ja jos et tee, tulee noottia. Monet saavat tuloksia tälläisella lähestymistavalla, mutta harvoilla ne tulokset jäävät pysyviksi.

Ostaisitko valmennuksen, jossa luvataan että pudotat 5kg painoa, opit kyykkytekniikan, ja saat satavarmasti kaikki treenit tehtyä, koska valmentajasi on niin auktroriteetti? Kuulostaa houkuttelevalta! Kuulostaako yhtä houkuttelevalta, jos mainoksessa sanottaisiin myös, että tulet lihomaan kuurin jälkeen 5kg takaisin, ja 2kg vielä siihen päälle, liikkumisesi loppuu ja motivaatiosi on yhtä huono kuin alottaessasi? Ehkä enää ei kuulostakaan niin houkuttelevalta. Tässä on se vastuun ulkoistamisen ongelma. Kun ulkoinen käskijä poistuu, jäljelle jäät edelleen sinä oman olemattoman motivaatiosi kanssa. Jos et ole yrittänytkään itse aktiivisesti sitä löytää, katoaa se samantien kun ulkoinen käskyttäjäkin katoaa.

Valmentajasi ei siis yritä itse päästä vähemmällä, jos hän pyytää sinua miettimään ratkaisuja ongelmiisi. Itse asiassa hän tekee oman työnsä silloin vaikeammaksi. Paljon työläämpää on valmentaa sillä lähestymistavalla, että asiakas itse aktiivisesti etsii ratkaisuja. Olisi valmentajana paljon helpompaa vain sanoa että tee näin, näin ja näin, ja jos et tee niin omapa on häpeäsi. Mutta asiakkaalle tämä on hedelmällisempää. Se, että joudut itse miettimään ja pohtimaan, saa aikaan sen että tuloksesi ovat pysyviä. Tulokset tulevat ehkä hitaammin, mutta minkä kerran opit ja hoksaat, se todennäköisesti jää mukaasi lopun elämää.

Motivaatio on siitä jännä juttu, että se ei odottelemalla ilmesty.

Motivaatiota voi herätellä ja vahvistaa.

Mutta tärkeää on, että se herää sisäsyntyisesti. Otetaan esimerkki; haluaisit liikkua enemmän. Miksi haluat liikkua, mikä saa sinut sinne salille tai lenkkipolulle? Jos motivaatio on täysin sisäsyntyinen, niin sitten haluat liikkua siksi, koska haluat liikkua, pidät itsessään siitä tekemisestä. Pidät siitä, että sinulle tulee siitä hyvä olo. Voit vapaasti valita, menetkö treenaamaan vai et, ja että menetkö tänään sailille, lenkille vai jumppaan.

Mutta ollaan realistisia, monella ei ole näin voimakas sisäsyntyinen motivaatio liikkumiseen. Motivaatio voi syntyä siten, että hartiasi ovat jumissa ja selkä kipeä. Tiedät, että liikkumalla kivut helpottavat. Näin ollen haluat mennä salille, koska tiedät, että olo helpottuu. Tämä on jo osittain sisäsyntyistä.

Entä jos ei huvita liikkua?

Entä jos ei halua? Mitä jos kerta kaikkiaan mieluummin olisi liikkumatta? Mutta silti sinulla on jokin tarve, saatat sanoa itsellesi että ”minun pitäisi”. Jos tunnistat olevasi tässä ”pitäisi”-pisteessä, on siihenkin jokin syy. Sinulla on jokin syy, miksi sinun ”pitäisi” liikkua. Ehkä lääkäri on sanonut, että pitäsisi liikkua. Ehkä ajattelet, että pitäisi liikkua jotta kivut helpottuvat.

Kysy itseltäsi, että haluatko kivut kuriin? Haluatko sitä tulosta, mitä ehkä sillä liikkumisella saa? Jos vastaus on kyllä, niin ala sitten sanoa itsellesi että haluan liikkua! Jos olet suunnitellut meneväsi maanantaina salille, niin sen sijaan että maanantaina aamulla ajattelet ”illalla pitäisi mennä salille”, sano sittenkin ”illalla haluan mennä salille”. Vaikket halua. Mitä enemmän ohjaat mieltäsi siihen suuntaan, että tämä on sinun päätöksesi, sitä enemmän alat siirtyä motivaatiossa kohti sisäsyntyistä.

Valitse se laji, mistä eniten pidät (tai vähiten inhoat), liiku vain sen aikaa kun se on kivaa (tai siedettävää edes), liiku kevyesti, älä reuhaa heti täydellä teholla. Tulos on seuraksia teoista. Tulokset myös motivoivat. Kun näet, että tuloksia alkaa tulla (kivut vaikkapa vähenevät), motivoidut lisää ja kohta havahdut siihen, että oikeasti haluatkin mennä sinne salille.

Hyppäsitkö suoraan tänne?

Skippasitko edellä olevat kappaleet siksi, että ne saivat sinut tuskastumaan? Ajattelitko, että ei tämän näin vaikeaa pitäsi olla! Miksi se muilla on helppoa? Ei ole motivaatiota/energiaa/aikaa. Ymmärrän, olet siinä pisteessä, että tiedostat tarpeen muutokselle, mutta motivaatiosi ei vielä ole tarpeeksi voimakas laittamaan sinut liikkeelle.

Jos sinulla kuitenkin on se tarve olemassa, jokin johon haluat muutosta (ja varmasti on, koska avasit tämän blogitekstin), niin tässä tulee suoraa tekstiä: Jos et tee, et saa. Se on oma valintasi. Tulokset ovat seurauksia teoista. Mutta sen sijaan, että pakottaisit itseäsi liikkumaan, tai koittaisit tehdä mahdollisimman suurella teholla ja niellä inhoa, kokeile uutta lähestymistapaa. Koita minimoida kärsimys: miten saisit tekemisestä mahdollisimman mukavaa? Alkuvaiheessa riittää, että kunhan tekee. Jos kyse on liikkumisesta, niin motivaation herättelyn kannalta ei ole mitään väliä, lenkkeiletkö, jumppaatko, joogaatko vai poimitko marjoja. Kunhan teet. Mitä enemmän teet, sitä vähemmän inhoat sitä hommaa. Koita tehdä vain niin että se on mukavaa!

”Mutta ei se ole sitten tehokasta”, ajattelet? Kuinka monta kertaa olet koittanut liikkua tehokkaasti? Kuinka monta kertaa se on loppunut? Saitko pysyviä tuloksia? Et menetä mitään, jos kokeilet tätä lähestymistapaa. Idea on ymmärtää, että itse olet vastuussa motivaatiosi ylläpidosta. Runttaamalla väkisin lenkkipolulla väsytät vain tahdonvoimaasi. Ei pelkällä tahdonvoimalla pitkälle pötkitä. Ehkä negatiivinen suhtautumisesi liikuntaan johtuu ylipäätään siitä, että olet aina ajatellut että ”pitäisi”, ja sitten tehnyt liikaa, liian kovaa, tai lajeja, joista et edes pidä. Anna itsellesi lupa tykätä liikkumisesta. Anna itsellesi lupa liikkua täysin sillä tavalla, minkä itse valitset. Anna itsellesi mahdollisuus päästä pois pakosta. Koska pakottamalla harvoin syntyy mitään pysyvää. Traumoja korkeintaan.

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja personal trainer

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli

Olisiko teillä hetki aikaa puhua hihhuloinnista?

Multa on kyselty nyt parin päivän aikana todella paljon, että miksi poistin sen blogitekstin, vaikka aihe oli niin tärkeä? Uhkailtiinko minut hiljaiseksi kenties? No ei mun elämä nyt noin jännittävää ole! 🙂 Täällä kerron syitä. Lyhyestä virsi kaunis, teksti oli siitä, miten humpuukia myydään surutta. Mainitsin tekstissä Fitlinen pariin kertaan, ja linkkasin tämän. Sitten kommentoin erästä valmennusyritystä, joka antaa ravintoneuvoja, jotka ovat täysin tuulesta temmattuja, ja väitteet aivan epätosia. Syy, miksi poistin tekstin, oli se, että kyseistä valmennusyritystä, yksityisyrittäjää on syytetty nyt usealla suunnalla puoskaroinnista ja mistä lie. Mielestäni yhden ihmisen syyttäminen on kohtuutonta. Itse aloin suorastaan sääliä tätä henkilöä, (vaikken hänen nimeään itse maininnut,) mutta siksi poistin tekstin.  Siksi tässä uusi teksti, koitan puhua ilmiöstä yleisemmällä tasolla, niin etten taas saa tunnontuskia ja ala säälimään jonkun yksittäisen ihmisen perhettä ja lapsia.

Mutta se, mistä PITÄÄ puhua, on tämä ilmiö! Kutsun sitä hihhuloinniksi.

unicorn-2454789_1920.png

Hihhulointi

Hihhulointi on sitä, että väitetään jonkin asian parantavan jotain, tai auttavan johonkin, ilman faktaa. Jos minä kaadan mansikkamehua kuppiin, ja fysioterapeuttina väitän sen parantavan kaikki selkäkivut, syyllistyn hihhulointiin. Silloin Valvira astuu väliin, ja vie minulta toimintaluvat! Sama koskee lääkäreitä, apteekin henkilökuntaan, OMT-terapeutteja, yleensäkin kaikkia laillistettuja terveydenhuollon ammattikuntia.

Mutta hihhulointia saavat harrastaa tavalliset ihmiset mielinmäärin. Ammatit, joita ei ole laillistettu, kuten jäsenkorjaajat, on hihhulointi omalla vastuulla. Toki esimerkiksi jäsenkorjaajissa on varmasti osaavaa porukkaa, mutta ammattikunta on laaja, joten siellä on vähän tuurista kiinni että minkäslainen niksauttelija eteen sattuu. Tavalliset ihmiset saavat myydä kaikkea ja väittää sen toimivan kaikkeen. On korteista ennustamista, yksisarvishoitoja, enkelihoitoja, kukkaterapiaa sun muuta. Ja tähän ei laki perhana vieköön pääse väliin! Tarvittaisiin jokin puoskarilaki.

Kukkaterapiasta muuten yksi omakohtainen kokemukseni. Olin joskus messuilla, jossa esiteltiin kukkaterapiaa. Pöydällä oli pieniä purkkeja, joissa luki eri kukkien nimiä, ja ne tietysti auttoivat eri sairauksiin. Kysyin että mitä noissa purkeissa on. -Kukkaenergiaa, oli vastaus. Kysyin, että niin mutta mitä, onko se uutettu kukasta puristamalla, kuivattu, vai mitä? -Se on kukan energiaa, oli jälleen vastaus. No en ostanut. Purkeissa lienee olleen ehkä vettä ja pieni määrä wc-hajustetta.

cosmea-583092_1920.jpg

Lisäravinteet

Lisäravinteita saa tavalliset ihmiset myydä ihan minkälaisilla väittämillä tahansa. Ja tässä on harmillista se, että monet ”kalliit hedelmämehut” ynnä muut hedelmäpuristeet, ovat lähinnä ylihinnoiteltuja, ja teholtaan vähäisiä. Tutkimustieto niiden takana on olematonta. Mutta kun näitä pillereitä kauppaavat verkostomarkkinoinnin kautta tavalliset ihmiset, ei esimerkiksi apteekki, niin väitöksillä ei ole mitään rajaa. Nyt korostan, että esimerkiksi Fitlinen kanssa ei kannata osoittaa syyttävää sormea myyjiin. He ovat usein täysin tietämättömiä. He eivät tiedä, miten lukea tutkimustuloksia kriittisesti. He eivät tiedä, onko eteen läväytetty englannin kielinen tutkimus luotettava. Ainakin se näyttää hienolta! Mutta jos sitten nämä ihmiset antavat ohjeita, kuten että vauvalle ei tarvitse antaa D-vitamiinia kuin minimaalinen annos, koska heidän myymänsä tuotteet imeytyvät niin hyvin. Siinä mennään jo metsään! Eli kritiikki pitäisi kohdistaa instituution suuntaan. Kuka nämä väitökset laittaa liikkeelle? Ja myyjät, tavalliset ihmiset uskovat.

Lisäravinteistakin on tutkimuksia. Harvoilla lisäravinteilla on vahvaa tieteellistä näyttöä takanaan. Tällaisia ovat esimerkiski omega3-rasvahapot tai D-vitamiini, sekä treenimaailmassa käytetyt heraproteiini palautumiseen avuksi ja kreatiini voimatasojen nostamiseen, sekä aminohapot, joilla on kohtuullisen hyvä tieteellinen näyttö. Silti hyllyt pursuavat kaikenmaailman uutteita ja pillereitä. Ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Mitä haittaa siitä sitten  on, jos joku saa avun hihhuloinnin avulla? No jos siitä ei ole mitään haittaa, niin sitten asia on kunnossa. Lumelääkkeet nimittäin tehoavat! Riittää, että itse uskoo sen tehoavan. Itse asiassa joissain tutkimuksissa on todettu, että lumelääkkeet tehoavat, vaikka niihin ei edes usko! Mahtavaa! Mutta, nyt tulee tärkeä pointti: Jos ihminen jättää sairauden hoidolle tärkeät lääkkeet ottamatta hihhuloinnin vuoksi, silloin siitä on paljonkin haittaa! Jos ihminen huijataan uskomaan, että selkäkivut katoavat kun ostaa kalliin puutarhatontun ja laittaa sen tyynynsä alle, niin silloin siitä on haittaa!  Sairaan ihmisen rahastaminen humpuukilla vain on väärin. Piste.

drug-1070943_1920.jpg

Kriittinen lukutaito

Niin kauan kuin mitään puoskarointia tai hihhulointia rajoittavaa lakia ei ole, me voidaan itse tehdä asialle jotain. Me voidaan esimerkiksi opetella kriittistä lukutaitoa. Jos luet artikkelin, jossa väitetään jonkin tuotteen vaikka toimivan, etsi faktoja. Perusteita väittämälle.

-Jos firma A myy pillerituotteita, niin kuka väittää niiden toimivan? Jos firma A kertoo, että tuote toimii, meillä on näin paljon tyytyväisiä käyttäjiä, ja sitten on listattu käyttäjien ”positiivisia kokemuksia”, niin pitäsi hihhulointivaroituskellot alkaa soida. Totta kai kokemukset ovat positiivisia! Eihän niitä muuten olisi otettu mainokseen! Liekkö edes käyttäjiä oikeasti olemassa, vai onko se pelkkää sanahelinää?

Tutkimustuloksia lukiessa kiinnitä huomiota ainakin näihin kysymyksiin:

-Jos firma A esittelee tutkimustuloksia, niin kuka on tehnyt tutkimuksen? Onko se firma itse, heidän palkkaama toinen yritys, vai ihan jokin puolueeton taho?

-Onko tutkimuksia tehty aiheesta useita, eri tutkijoiden toimesta, ja ovatko tutkimustulokset samanlaisia? Jos asiaa on tutkittu paljon eri tahoilla, ja tutkimustulokset ovat yhteneviä, on tulos luotettavampi.

-Onko tutkimustulokset esitetty selkeästi, vai ovatko ne monen linkin takana, niin että alkuperäistä tutkijaa on vaikea selvittää?

-Onko tutkimuksessa riittävän suuri otanta, eli onko tutkittavia ihmisiä 5, 15, vai 5000? Tietysti mitä suurempi määrä, sitä parempi.

-Mainitaanko virhemarginaali, ja onko se kuinka suuri?

-Vaikuttaako siltä, että tutkimus on hienoa, vaikeaa kieltä, josta tavan tallaaja ei ota mitään selkoa? Sillon siellä tekstin seassa saattaa olla viitteitä jostain negatiivisesta, mutta firma A olettaa, että tavis ei ehkä huomaa niitä sieltä tekstin seasta.

-Onko tutkimuksessa mitattu subjektiivisia kokemuksia, eli ”voin paremmin, hiukseni ovat kiiltävämmät, en ole niin väsynyt kuin ennen”, ne eivät kerro yhtään mitään! Ihmisten kokemuksiin vaikuttavat niin monet asiat, että jo pelkkä sattuma sekoittaa pakkaa. Lisäki jos tutkittava itse uskoo tuotteeseen (jolloin tutkittava tietää, mitä hänestä tutkitaan), vaikuttaa uskomus positiivisesti tulokseen. Tällaiset ”tutkimustulokset” eivät ole luotettavia.

Kuulostaako tylsältä? Jos meinaat uskoa kaiken, mitä sinulle väitetään, niin koita silti tsempata itsesi takia, ja arvioida vähän väitteiden paikkansapitävyyttä.

Joskus on kiva uskoa surutta sitä, mitä hurmaava myyntiedustaja kertoo. Jos itse olet innostunut asiasta, uskot kyllä vaikka mitä. Mieti kuitenkin, mistä on kyse; onko se harmitonta, joskin tehotonta pillerikaupaa, vai pahemman luokan hihhulointia, jolla korvataan sairauksien oikea hoito?

Jos joku kertoo nukkuvansa rautalanka varpaassa, ja kietoneensa sen toisen pään patteriin ”maadoittaakseen” itsensä, niin antaa sitten tehdä niin. Koitetaan kuitenkin pysyä niillä rajoin, ettei vahingoiteta omaa, tai läheistemme hyvinvointia hihhulileikellämme.

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja personal trainer

 

Suhteet Oma elämä Terveys Uutiset ja yhteiskunta