Mihin toivoisit löytäväsi lisää motivaatiota? Liikkumiseen? Terveellisiin ruokailutottumuksiin? Opiskeluun? Tupakanpolton lopettamiseen? Siivoamiseen? Mikä on motivaatiosi taso näin kesällä? Ajatteletko, että syksyllä on enemmän motivaatiota? Entä viikon tasolla ajateltuna, oletko usein ajatellut, että ”maanantaina minulla on motivaatiota”. Ja sitten kun maanantai koittaa, ajattelet, että ensi maanantaina sitten.

Herätä oma motivaatiosi

Passiivisesti odottelemalla motivaation ilmestymistä, voit joutua odottelemaan lopun ikääsi. Jos sattuu niin onnekkaasti, että yhtenä päivänä motivaatio on jostain syystä huipussaan, ja aloitat vaikka liikuntaharrastuksen, todennäköisesti motivaatio kuitenkin laskee viimeistään parin viikon aikana.

Tässä astuu kuvioon motivaation herätteleminen ja vahvistaminen! Älä ole passiivinen! Tee asialle jotain. Motivaatiosi syntyi ehkä jostain tv-ohjelmasta, jossa näit että joku toinenkin on saanut tuloksia. ”Minäkin haluan”, ajattelit. Tämä tv-ohjelma vahvisti motivaatiotasi, sen katsominen lisäsi haluasi onnistua. Mutta ei se yksi alkusysäys pitkälle kanna. Mitä muuta voit tehdä? Voitko hommata vaikka valmentajan, joka auttaa sinua löytämään sellaiset tavat liikkua, että innostut niistä?

Personal trainerin rooli motivoinnissa

Tässä muuten on tärkeää ymmärtää, että valmentaja ei ole sitä varten, että hän käskee sinut liikkumaan. Jos liikut vain sen takia, että valmentaja käskee, olet ulkoisesti motivoitunut (siitä alempana lisää). Silloin sinulla ei ole omaa syytä liikkua, kun ulkoistat vastuun.

Hyvä valmentaja sen sijaan opettaa sinua löytämään oman halun liikkua. Niin että vapaasta tahdostasi teet hyviä asioita terveydellesi. Opettaa sinut ottamaan vastuuta itse näistä asioista. Silloin tekeminen on pysyvää. Jos vain ulkoistat vastuun valmentajalle, ja liikut siksi koska olet jo maksanut valmennuksesta, on melko varmaa, että liikkuminen loppuu kun valmennus loppuu. Ymmärrä siis, että koko idean pointti on herätellä sinut itsesi huomaamaan, että se on oma tehtäväsi valita liikkua.

Jos se kuulostaa vaivalloiselta, niin ei hätää, ei se hetkessä tapahdu. Mutta vannon, että sitten kun huomaat asian, olet todella kiitollinen että ne ainaiset henkiset kamppailut ”lähtiskö salille vai jäiskö kotiin” jäävät.

Kerro mitä syön ja miten liikun?

Valmiit vastaukset houkuttavat. Valmis ruokavalio. Valmis, ulkopuolisen määräämä liikuntasuunitelma. Ja sitten se vastuu. Kaikista eniten houkuttaa se, että toinen käskee tekemään, ja jos et tee, tulee noottia. Monet saavat tuloksia tälläisella lähestymistavalla, mutta harvoilla ne tulokset jäävät pysyviksi.

Ostaisitko valmennuksen, jossa luvataan että pudotat 5kg painoa, opit kyykkytekniikan, ja saat satavarmasti kaikki treenit tehtyä, koska valmentajasi on niin auktroriteetti? Kuulostaa houkuttelevalta! Kuulostaako yhtä houkuttelevalta, jos mainoksessa sanottaisiin myös, että tulet lihomaan kuurin jälkeen 5kg takaisin, ja 2kg vielä siihen päälle, liikkumisesi loppuu ja motivaatiosi on yhtä huono kuin alottaessasi? Ehkä enää ei kuulostakaan niin houkuttelevalta. Tässä on se vastuun ulkoistamisen ongelma. Kun ulkoinen käskijä poistuu, jäljelle jäät edelleen sinä oman olemattoman motivaatiosi kanssa. Jos et ole yrittänytkään itse aktiivisesti sitä löytää, katoaa se samantien kun ulkoinen käskyttäjäkin katoaa.

Valmentajasi ei siis yritä itse päästä vähemmällä, jos hän pyytää sinua miettimään ratkaisuja ongelmiisi. Itse asiassa hän tekee oman työnsä silloin vaikeammaksi. Paljon työläämpää on valmentaa sillä lähestymistavalla, että asiakas itse aktiivisesti etsii ratkaisuja. Olisi valmentajana paljon helpompaa vain sanoa että tee näin, näin ja näin, ja jos et tee niin omapa on häpeäsi. Mutta asiakkaalle tämä on hedelmällisempää. Se, että joudut itse miettimään ja pohtimaan, saa aikaan sen että tuloksesi ovat pysyviä. Tulokset tulevat ehkä hitaammin, mutta minkä kerran opit ja hoksaat, se todennäköisesti jää mukaasi lopun elämää.

Motivaatio on siitä jännä juttu, että se ei odottelemalla ilmesty.

Motivaatiota voi herätellä ja vahvistaa.

Mutta tärkeää on, että se herää sisäsyntyisesti. Otetaan esimerkki; haluaisit liikkua enemmän. Miksi haluat liikkua, mikä saa sinut sinne salille tai lenkkipolulle? Jos motivaatio on täysin sisäsyntyinen, niin sitten haluat liikkua siksi, koska haluat liikkua, pidät itsessään siitä tekemisestä. Pidät siitä, että sinulle tulee siitä hyvä olo. Voit vapaasti valita, menetkö treenaamaan vai et, ja että menetkö tänään sailille, lenkille vai jumppaan.

Mutta ollaan realistisia, monella ei ole näin voimakas sisäsyntyinen motivaatio liikkumiseen. Motivaatio voi syntyä siten, että hartiasi ovat jumissa ja selkä kipeä. Tiedät, että liikkumalla kivut helpottavat. Näin ollen haluat mennä salille, koska tiedät, että olo helpottuu. Tämä on jo osittain sisäsyntyistä.

Entä jos ei huvita liikkua?

Entä jos ei halua? Mitä jos kerta kaikkiaan mieluummin olisi liikkumatta? Mutta silti sinulla on jokin tarve, saatat sanoa itsellesi että ”minun pitäisi”. Jos tunnistat olevasi tässä ”pitäisi”-pisteessä, on siihenkin jokin syy. Sinulla on jokin syy, miksi sinun ”pitäisi” liikkua. Ehkä lääkäri on sanonut, että pitäsisi liikkua. Ehkä ajattelet, että pitäisi liikkua jotta kivut helpottuvat.

Kysy itseltäsi, että haluatko kivut kuriin? Haluatko sitä tulosta, mitä ehkä sillä liikkumisella saa? Jos vastaus on kyllä, niin ala sitten sanoa itsellesi että haluan liikkua! Jos olet suunnitellut meneväsi maanantaina salille, niin sen sijaan että maanantaina aamulla ajattelet ”illalla pitäisi mennä salille”, sano sittenkin ”illalla haluan mennä salille”. Vaikket halua. Mitä enemmän ohjaat mieltäsi siihen suuntaan, että tämä on sinun päätöksesi, sitä enemmän alat siirtyä motivaatiossa kohti sisäsyntyistä.

Valitse se laji, mistä eniten pidät (tai vähiten inhoat), liiku vain sen aikaa kun se on kivaa (tai siedettävää edes), liiku kevyesti, älä reuhaa heti täydellä teholla. Tulos on seuraksia teoista. Tulokset myös motivoivat. Kun näet, että tuloksia alkaa tulla (kivut vaikkapa vähenevät), motivoidut lisää ja kohta havahdut siihen, että oikeasti haluatkin mennä sinne salille.

Hyppäsitkö suoraan tänne?

Skippasitko edellä olevat kappaleet siksi, että ne saivat sinut tuskastumaan? Ajattelitko, että ei tämän näin vaikeaa pitäsi olla! Miksi se muilla on helppoa? Ei ole motivaatiota/energiaa/aikaa. Ymmärrän, olet siinä pisteessä, että tiedostat tarpeen muutokselle, mutta motivaatiosi ei vielä ole tarpeeksi voimakas laittamaan sinut liikkeelle.

Jos sinulla kuitenkin on se tarve olemassa, jokin johon haluat muutosta (ja varmasti on, koska avasit tämän blogitekstin), niin tässä tulee suoraa tekstiä: Jos et tee, et saa. Se on oma valintasi. Tulokset ovat seurauksia teoista. Mutta sen sijaan, että pakottaisit itseäsi liikkumaan, tai koittaisit tehdä mahdollisimman suurella teholla ja niellä inhoa, kokeile uutta lähestymistapaa. Koita minimoida kärsimys: miten saisit tekemisestä mahdollisimman mukavaa? Alkuvaiheessa riittää, että kunhan tekee. Jos kyse on liikkumisesta, niin motivaation herättelyn kannalta ei ole mitään väliä, lenkkeiletkö, jumppaatko, joogaatko vai poimitko marjoja. Kunhan teet. Mitä enemmän teet, sitä vähemmän inhoat sitä hommaa. Koita tehdä vain niin että se on mukavaa!

”Mutta ei se ole sitten tehokasta”, ajattelet? Kuinka monta kertaa olet koittanut liikkua tehokkaasti? Kuinka monta kertaa se on loppunut? Saitko pysyviä tuloksia? Et menetä mitään, jos kokeilet tätä lähestymistapaa. Idea on ymmärtää, että itse olet vastuussa motivaatiosi ylläpidosta. Runttaamalla väkisin lenkkipolulla väsytät vain tahdonvoimaasi. Ei pelkällä tahdonvoimalla pitkälle pötkitä. Ehkä negatiivinen suhtautumisesi liikuntaan johtuu ylipäätään siitä, että olet aina ajatellut että ”pitäisi”, ja sitten tehnyt liikaa, liian kovaa, tai lajeja, joista et edes pidä. Anna itsellesi lupa tykätä liikkumisesta. Anna itsellesi lupa liikkua täysin sillä tavalla, minkä itse valitset. Anna itsellesi mahdollisuus päästä pois pakosta. Koska pakottamalla harvoin syntyy mitään pysyvää. Traumoja korkeintaan.

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja personal trainer