Vähän ajatuksia motivaatiosta

MIKSI MOTIVAATION LÖYTÄMINEN ON ONGELMA? (julkaistu facebookissa 24.9.2017)

Olen sitä mieltä, että jos ihmiselle on kristallinkirkasta, MIKSI hän haluaa jotain asiaa, hän järjestää kyllä asiansa niin, että se onnistuu. Itse haluan tehdä töitä liikunta-ja terveysalalla, koska silloin saan auttaa ihmisiä elämään parempaa elämää ja saamaan lisää elinvuosia. Minun ei koskaan tarvitse motivoida itseäni lähtemään töihin, koska pidän työtäni merkityksellisenä.

Annan esimerkin siitä, miksi on tärkeää tietää MIKSI teet asioita: Olipa kerran mies, jolle annettiin valtava läjä tiiliskiviä ja sanottiin: ”Tässä, ala muurata näitä. Näitä kiviä on niin paljon, että joudut muuraamaan niitä lopun elämääsi, eivätkä tiilet ole siltikään vielä lopussa, seuraajasi tulevat jatkamaan työtäsi kun kuolet.” Mies saattaa pakotettuna alkaa muuraamaan, mutta todennäköisesti kyllästyy hyvin pian, pitää työtään merkityksettömänä ja näkee vain loputtoman tiiliskiviröykkiön. Hän kokee olevansa voimaton ja työnsä turhaksi.

Entä jos tälle samalle miehelle sanottaisiinkin näin: ”Tässä tiiliskiviä, ala muurata näitä. Rakennamme maailman komeinta katedraalia, joka tulee olemaan pystyssä vuosisatoja. Tulevat sukupolvet saapuvat paikalle ihmettelemään miten näin mahtava taideteos on voinut syntyä ihmiskäsin. Tämä työ ei tule valmiiksi sinun elinaikanasi, mutta seuraajasi jatkavat siitä, mihin sinä jäät kuollessasi. Saat olla osana jotain suurta.”
Tällöin mies kokee tekevänsä jotain, jolla on tarkoitus. Hän on motivoitunut, ymmärtää toki, ettei itse koskaan tule näkemään työtänsä valmiina, mutta hän on innostunut asiasta, koska haluaa olla mukana tällaisessa mestariteoksessa.

Tämä on kuvitteellinen esimerkki, mutta annan sen johdattaa työtäni. Uskon siihen, että kun ihminen tietää miksi tekee, hän on myös valmis näkemään vaivaa asian eteen, koska pitää lopputulosta tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena. Tällöin motivaatiota ei tarvitse etsiä, vaan se on läsnä koko ajan.

snatch.jpg

Siksi en valmenna fitnesskisaajia, tai suostu auttamaan täysin normaalipainoisia ihmisiä pudottamaan sitä ”muutamaa viimeistä kiloa”. Asiakkaillani kyllä hyvin usein rasvaprosentti laskee, lihakset muokkautuvat ja olemus tiukkenee. Mutta tämä on vasta toissijaista. Kaikilla heillä on jokin vielä tärkeämpi tavoite.
”Haluan olla terve, jotta olen hyvä esimerkki murrosikäiselle lapselleni, ja innostaisin häntäkin liikkumaan.”
”Haluan niska-hartiaseudun rennommaksi ja ryhdin paremmaksi.”
”Haluan olla vahva, ja kokea että minä pystyn tähän.”
”Haluan oppia treenaamaan salilla turvallisesti ja tekemään liikkeet oikein, jotten loukkaa itseäni.”
”Haluan innostua liikunnasta, ja löytää siitä pysyvän elämäntavan, jotta salille lähtö sujuu ilman kamppailua sovan ja treenin välillä.”

Nämä ovat ensisijaisia tavoitteita, näille ihmisille on selvää, miksi he tekevät, mitä tekevät, ja miten he hyötyvät lopputuloksesta. Kehonmuokkautuminen on ylimääräistä plussaa, joka tulee sivutuotteena, kun teet oikeita asioita liikunnan, ruokailun ja palautumisen suhteen riittävän kauan. Tämä johdattelee valmennusta näin suuressa mittakaavassa, mutta myös pienemmässä: Perustelen aina itselleni (ja usein myös asiakkaalle) että MIKSI nyt mieluummin neutraali ote kuin myötäote, MIKSI nyt mieluummin taljalaite, kuin käsipaino jne. Joka ikinen valintani perustuu siihen, mikä on tälle asiakkaalle tällä hetkellä paras vaihtoehto.

Kun sinulle itsellesi on tärkeää ja selvää, miksi haluat muutosta, miksi teet mitä teet, ei motivaation löytyminen ole ongelma. Jos sinulla ei ole ”aikaa” treenata tai tehdä terveellistä ruokaa, ei ajanpuute ole syy, vaan syy löytyy siitä, ettei sinulle ole vielä tarpeeksi selvää miksi tarvitset muutosta.

Jos tuntuu, että jotain tarttis tehdä, mutta mitä, mieti kuitenkin ensin että MIKSI tarttis tehdä?
Ihanaa syyspäivää,
Hanna

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli

Mustavalkoinen ajattelu tuhoaa onnistumisesi

SAATKO ITSESI KIINNI MUSTAVALKOISESTA AJATTELUSTA? (julkaistu facebookissa 2.9.2017)

Ihmismieli on siitä jännä, että se ajautuu usein ”joko tai”-ajatteluun, mitä elämäntapamuutoksiin tulee. Mustavalkoisessa ajattelussa koemme, että päivä on joko täysin onnistunut, tai täysin pilalla. Painonpudottaja miettii, että kun lounas jäi väliin ja söin pullan, niin loppupäiväkin on siis pilalla. Voin herkutella illan, ja aloitan taas huomenna. Joustava ajattelija kohauttaa olkiaan, että ”höh, söinpä pullan, shit happens”, ja syö sitten seuraavan ruuan niinkuin suunnitelmaan kuului. Ja loppupäivä menee suunnitellusti, säännöllisesti syöden ja illalla tätä joustavaa ajattelijaa ketuttaa todennäköisesti paljon vähemmän kuin mustavalkoista ajattelijaa, joka vietti illan itseään sättien ja syöden vielä lisää herkkuja.

Joustava ajattelija ei tee mitään jatkotoimenpiteitä ”repsahdusten” sattuessa. Hän ei skippaa seuraavaa ruokaa, tai lähde liikkumaan rangaistakseen itseään. Hän syö normaalit ruuat, ja menee liikkumaan jos oli aiemmin niin aikonut. Mustavalkoinen ajattelija jättää ruuat väliin, nälkävelan kasvettua syö lisää herkkuja ja lähtee liikkumaan rangaistuksena. Näin hän velloo epäonnistumisessa, ja lisäksi saa itsensä yhdistämään rangaistuksen liikuntaan. Sanomattakin on selvää, että kun saamme negatiivisia mielleyhtymiä liikuntaa kohtaan, ei innostus liikuntaa kohtaan juuri kasva, päin vastoin, alamme kehittää vastareaktioita ja ”tekosyitä”, ettei enää tarvitse lähteä liikkumaan. Koska kuka nyt haluaa niitä rangaistuksia jatkuvasti, liikuntahan on yhtä kuin rangaistus?

mustavalko.jpg

 

väri.jpg

Jos haluamme vaikkapa pudottaa painoa, käytämme paljon aikaa sen miettimiseen, MILLOIN on sopiva hetki aloittaa. Mietimme, ”Onko töissä juuri silloin kiirettä… eihän ole lomamatkoja tai bileitä tulossa… ja jos vain en sairastu flunssaan, niin marraskuun toisesta viikosta lähtien minulla on ideaalitilanne ainakin kolme viikkoa, SILLOIN voin pudottaa painoa!” Mistä lähtien elämä on mennyt juuri, niinkuin sen suunnittelimme menevän?

Varsinkin, kun tehdään loppuelämän muutoksia, esimerkiksi reilua painonpudotusta, muutokset on tehtävä elämä edellä. Niin, että sovellat muutokset elämääsi varten, ei niin, että sovellat elämäsi muutosta varten. Tarkoitan, että raivaatko elämästä työt hetkellisesti minimiin, vietkö koirat hoitoon, ja sanotko kavereille että neljään viikkoon sinusta ei sitten kuulu mitään kun haluat keskittyä painonpudottamiseen. Mitä tapahtuu sitten kun elämä taas nostaa päätään?

Mitkä olisivat sellaisia muutoksia, että pystyt niitä tekemään, oli elämäntilanne sitten mikä tahansa? Pystytkö syömään enemmän kasviksia? Nukkumaan ehkä tunnin enemmän? Pystytkö ottamaan proteiinipitoisen välipalan ”töistälähtö-valipalaksi”, jonka syöt ennen kuin lähdet nälkäisenä kotiin ja ruokakauppaan? Jos koitat muuttaa kaiken kerralla ja pienikin repsahdus on ”epäonnistuminen”, on aika vaikea jatkaa pitkään. On nimittäin paljon parempi onnistua pienissä asioissa, kuin epäonnistua suurissa.

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys