Mitä haittavaikutuksia stressillä on kiinteytymiseen?

Onko sinulla aikaa syödä aamiainen rauhassa vai meneekö kahvi mustana kurkusta alas samalla kun teet kiireessä muita hommia? Miten elämän suorittamisesta on tullut hyve? Miksi jatkuva kiire ja stressi mielletään normaaliksi? Tiedätkö, miten se vaikuttaa elimistöösi? (julkaistu facebooksisa 22.8.2017)

Jatkuva stressi mm. aiheuttaa verensokerin hallinan ongelmia, (verensokeri kohoaa stressihormoni kortisolin vaikutuksesta, ja liika sokeri varastoituu rasvaksi), tulee uniongelmia, masennusta, hiilihydraattihimoa, aineenvaihdunta hidastuu, elimistö on hajottavassa, eli lihaksia purkavassa tilassa (varastoit rasvaa ja poltat lihaksiasi).

Sanomattakin on selvää, että jos samalla mielit kiinteyttää kroppaa, taistelet tuulimyllyjä vastaan. Jos liikut rankasti ja rajoitat syömisiä, mutta samalla kiire ja ahdistus on valtavaa, hidastat vain aineenvaihduntaasi ja elimistö varastoi rasvaa kiihtyvällä tahdilla. Joten, asiat tärkeysjärjestykseen, rauhoitu. Ja sitten vasta mieti, mihin on voimavaroja ja mitä oikeasti haluat?

kahvi.jpg

Seuraavaksi vähän tarkempaa tietoa kroonisesta stressistä, lue jos asia kiinnostaa. Suosittelen lukemaan myös Kaisa Jaakkolan kirjan Hormonitasapaino – opas energiseen elämään.

Stressiä on kahdenlaista, hyvää ja huonoa. Tai itseasiassa hyvä stressi on sellainen, joka päättyy. Huono juttu on, jos stressi alkaa kroonistua. Jos aamu alkaa sillä, että on jo oikeastaan kiire, aamiainen on pelkkä kahvi, ja nopeasti lapset päiväkotiin ja siitä töihin jossa pukkaa toinen toistaan stressaavampia tilanteita. Palaverissa aamiaisen puutetta kompensoidaan pullalla, ja lounaalla kompensoidaan palaverin sokerimössöä syömällä pelkästään salaattia ja pieni annos keittoa. Iltapäivällä jo väsyttää ja päätä särkee, suklaapatukka ja kahvi auttavat! Lapset päiväkodista kotiin ja sitten joko a) ei ole ruokaa kotona, haetaan pizza tai b) aletaan väsyneenä kokkaamaan ja samalla napostellaan mitä kaapista löytyy. Ruuan jälkeen ollaan niin poikki että joko a) ettei liikunnalle huvita antaa ajatustakaan ja maataan telkkarin edessä tai b)mennään raivoisalle jumppatunnille tai kovalle lenkille. Nukkumaan mentäessä vielä luetaan sähköposteja tai selataan somea. Uni on katkonaista ja tuntuu liian vähältä.

Kuulostaako tutulta? Tässä esimerkki kroonisesta stressistä. Liian vähä uni = stressi1. Ravinneköyhä, ja kaloreita rajoittava ruoka = stressi2. Tiukat deadlinet töissä = stressi3. Tiukat aikataulut arjessa = stressi4. Erittäin kuormittava liikunta, tai ei liikuntaa ollenkaan = stressi 5.

Mitä useammalla tavalla tuot elämääsi jatkuvia vaatimuksia ja rasitteita, ei elimistöllä ole mahdollisuutta katkaista stressiä. Hyvää stressiä on sellainen, joka loppuu välillä. Pidät rauhallisen lounastauon, jonka aikana et mieti työasoita, rauhoitat yön nukkumiselle ja nukut 7-9 tuntia, tai jos päivä on ollut ihan kaaos, teet illalla rääkkijumpan sijaan rauhallisen kävelyn, mielellään metsässä. Näin mahdollistat rakentavan tilan aktivoitumisen elimistössä, ja myös tavoitteiden saavuttaminen esim. painonhallinan tai lihasten rakennuksen suhteen mahdollistuu.

Stressitöntä päivää sulle!

 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

Miksi liikuntainto lopahtaa?

(Julkaistu facebookissa 5.8.2017)

Onko sinulla tapana sukeltaa suoraan syvään päähän? Aloitatko liikunnan taas kerran uudelleen, ja menet innosta puhkuen hikijumpasta toiseen? Hiki virtaa ja sydän hakkaa kurkussa. Pahaa tekee ja päätäkin särkee. Toistat tätä päivästä ja viikosta toiseen. Ja varsinkin silloin, jos erehdyit syömään herkkuja; nyt on rangaistava kehoa treenillä!! Kuulostaako tutulta? Mahdollisimman tehokasta, ankaraa ja omaan kuntotasoon täysin sopimatonta.

Jos olet tuota jo kokeillut, saitko toivomiasi tuloksia? Tuliko liikunnasta sinulle miellyttävä elämäntapa, vai ahdistava pakkopulla, joka aina lenkkitossut nähdessäsi nostaa niskavillat pystyyn, silleen inhottavalla tavalla? Jos rääkki ei viimeksi toiminut, miksi odotat jollain toisella kertaa erilaisia tuloksia, vaikka toimit täysin saman kaavan mukaan?

Mitä jos kokeiletkin tätä: Liiku vain niin, että se on mukavaa. Myös ”siedettävä” sallitaan, jos ei se kerta kaikkiaan vaan ole mukavaa. Vaihda lajia, ja ennen kaikkea: LIIKU RIITTÄVÄN KEVYESTI!! Niin kevyesti, että ihan hävettää. Mutta että varmasti jaksat, ja olo on jälkeenpäin sellainen, että olisit kyennyt tekemään vielä vähän lisää. Tästä muodostuu onnistumisen kokemus.

Me ihmiset olemme sillä tavalla jänniä, että haluamme tehdä niitä asioita, joissa onnistumme, ja mitkä tuntuvat hyvältä. Jos teet lähtötasoosi nähden liian kovaa saliohjelmaaa, tai menet kovimmalle jumppatunnille, koet sinnitteleväsi ettet kuukahda, pidättelet ehkä oksua ja mietit että voi ei, olen tämän salin heikkokuntoisin. Emme tietenkään halua kokea tällaisia tunteita lisää. Siksi yhdistämme nämä tuntemukset kaikkeen liikuntaan.

Jos jokin tuottaa epämiellyttäviä tunteita, jo itsesuojeluvaistokin sanoo että tätä ei kannata jatkaa. Liikunnan aloitusvaiheessa epämiellyttävyyttä vältellään, sitten sitä voi pienissä määrin opetella sietämään. Pienissä määrin. Ei niin että laatta lentää. Kovat happotreenit ovat aina kovakuntoisten hommia, ja hekin sen viisaasti tehdessään tietävät, miten kauan kovasta treenistä palautuu, joten sekään ei ole jokapäiväistä leikkiä.

Joten anna itsellesi armoa. Löysää vähän. Jos ainoat kokemuksesi liikunnasta ovat inhottavia, hanki personal trainer avuksesi. Hän osaa säännöstellä tehon ja määrän niin, ettet joudu heti sinne syvään päähän ilman pelastusrengasta. Koska kuka siellä haluaa olla?

Screenshot_2017-09-09-12-27-53.png

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli