Personal trainer – piiskaajasta hyvinvoinnin asiantuntijaksi

Keskustelimme tässä yhtenä päivänä… siitä nimittäin että mitä ennakkoluuloja kuntoileva ihminen kohtaa. Kaikki lähti siitä, kun olen laittanut merkille usein, että jos joku (treenaava ihminen) päivittää someen vaikka että ”väsyttää”. Siihen kerääntyy sitten kommentoijia kertomaan, että oletkohan nyt treenannut ihan liikaa. Varsinkin jos tämä ihminen sattuu treenaamaan personal trainerin valmennuksessa. Sittenhän ne treenit ovat tietysti ihan hulluja rääkkitreenejä! Ei ihme että väsyttää! Ylikuntohan tuollaisesta tulee!

Niin. Tämä on se ennakkoluulo. Että personal trainerin kanssa treenaaminen=rääkkiä.

Mä kerron teille salaisuuden: nykyajan suorittajaihminen osaa kyllä rääkätä itseään ihan itsekin. Ei siihen valmentajaa tarvita.

Suurimpia opetuksia, mitä asiakkaideni kanssa käyn läpi, ovat:

-treenitekniikoiden parantaminen

-lihastasapainon korjaaminen (eli vaikkapa ryhtionglemat ja niistä johtuvat kivut)

-palautuminen

-RIITTÄVÄ syöminen

Rääkki ei kuulu tuohon listalle. Vaikka kyllä, tehokas treeni vaatii kyllä sen, että kuormitus ylittää jokapäiväisen hillumisen tason. Kyllä kehittävän harjoittelun kuuluu tuntua. Tietysti aloittelijalle riittää vähempi intensiteetti kuin enemmän treenannelle. Mutta se mitä näet telkkarissa, ei kuulu nyt tähän. Treeni saa olla hauskaa! Miksi sen pitäisi olla jotenkin pelottavaa tai karseaa? Television ohjelmiin mulla ei ole muuta kommentoitavaa kuin yksi sana: dramatisointi.

Ihmiset ovat vaativia itselleen. On vuosia koitettu rääkätä itseään ruotuun. On jumpattu kahta tai kolmea jumppaa putkeen. Tai menty lenkille vaikka ei yhtään huvita, ja sitten lenkkikin on tehty liian kovalla vauhdilla niin että pahaa tekee. On jätetty lounas syömättä laihtumistoiveissa, mutta syöty sitten salaa lasten viikonloppukarkit illalla. On mietitty, miten liikunnalla saisi mahdollisimman ison kalorimäärän kulutettua. Ja usein juuri ne kalorit ovat ainoa syy lähtä kuntoilemaan. Vaatii hirmuista itsekuria tehdä tällaista. Tällainen ihminen on varmaan huippukunnossa ja omaa unelmavartalon? Väärin! Tällainen ihminen on se kuuriliikkuja, joka ei tunnu koskaan saavuttavan sitä mitä haluaa. Aloittaa, lopettaa, aloittaa lopettaa. Oppii ehkä vihaamaan liikuntaa, ja uskottelee itselleen, että ei hänestä ole liikkujaksi. Hänet on tuomittu ikuiseksi sohvaperunaksi.

Mitä jos kerronkin, että häntä ei ole tuomittu mihinkään? Hän teki paljon oikeita asioita. Teki niitä ehkä vain liikaa, tai liian kovaa. Siksi hän ei oppinut tykkäämään niistä, eikä elämäntapaa päässyt muodostumaan. Ja mehän tiedämme, että vain toistuvasti tehdyistä teoista tulee tuloksia. Satunnainen jumppakuuri, hienosti ahkeroitu 10 kerran kortti salille ei auta kovinkaan pitkälle, jos liikkuminen tuon kymmenen kerran jälkeen loppuu. Ja loppuuhan se. Tarvitaan halua oppia elämään kuten haluat elää. Jos haluat olla liikunnallinen ihminen, sinun on elettävä kuin liikunnallinen ihminen.

Ei kuormitusta kuormituksen päälle

Palataan siihen personal trainerin rooliin. Kuten huomaat, ihmiset ovat hyviä rökittämään itseään. Se, mikä monelle tulee yllätyksenä, on se miten vähäinen määrä itseasiassa riittääkin. Ja miten kevyt teho liikunnassa riittääkin. Kunhan se on toistuvaa. Näin ollen personal trainerina usein saankin hillitä ihmisen menohaluja. Opettaa, miltä tuntuu, kun keho on alipalautunut ja montako päivää kestää että voi taas treenata. Opettaa, että ei saa laittaa kuormitusta kuormituksen päälle. Jos töissä on kiirettä, lapset sairastelevat ja parisuhde rakoilee, ei silloin mennä vetämään superhapottavaa cross trainingia. Silloin kevennetään sieltä, mistä pystytään, eli treeneistä!

Suurimmat ponnistelut valmennukseessa eivät liity siihen, jaksaako asiakas sen viimeisen toiston, vaan siihen, että miten hän saisi sen hienon draivin joka yhteistreeneissä on, vietyä kotiinkin. Ne asiat, mitkä tapahtuvat pt-treenien väleissä, ratkaisevat. Ensimmäisenä sinne kotiin kannattaa viedä armollisuutta. Monesti elämäntapamuutokset kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Jos rääkkäämällä tulisi kuntoon, ja pysyisi kunnossa, kaikki olisivat supertikissä. Se on kuitenkin jo kokeiltu, joten nyt on hyvinvoinnin aika.

Kuormitus koostuu useasta eri osa-alueesta. Ja koska emme voi vaikuttaa kaikkiin osa-alueisiin, kannattaa suunnata fokus siihen mihin voi vaikuttaa. Kun elämä antaa sitruunoita, limonadin tekemisen sijaan mene kävelylle!

Terveisin, Hanna

 

kuva: Pixabay