Haussa: hyvä suoristusrauta

Luotettava ystäväni, suoristusrauta, kuoli muutama kuukausi sitten. Korvaajaksi saamani (halpis)rauta ei miellytä yhtä paljon kuin edeltäjä, joten haussa on hyvä  suoristusrauta, jolla saa suoristettua hiukset ja käännettyä latvoja. Hintarajana on max. noin 80 euroa, mielellään vähän vähemmän.

Vinkatkaapa, mitkä ovat teidän suosikkinne? Mistä suoristimista on hyviä kokemuksia?

Minulla oli käytössä Wilison-merkkinen suoristusrauta, jonka ostin aikoinaan Hairstoresta. Suoristin on isohko (raudat n. 4 cm leveät),  ja raudat ovat keraamiset ja hieman kaarevat. Kyseinen yksilö oli ollut heikossa kunnossa jo pitkään, mutta lopullinen stoppi käytölle tuli, kun johto alkoi näyttää vaarallisen risaiselta.

Sain korvaajaksi lainaan Clas Ohlsonilta ostetun Coline-merkkisen suoristusraudan, joka ei kuitenkaan tee yhtä hyvää jälkeä.

Olen kuullut paljon kehuja GHD:stä, mutten ole valmis laittamaan suoristimeen ihan niin paljon rahaa. Kohtuullisilta vaihtoehdoita vaikuttavat ainakin Babylissin ja Remingtonin suoristimet.

Remingtonilla on esim. S9500 Pearl -suoristaja, joka on saanut kehuja joissakin blogeissa ja nettikeskusteluissa. Onko jollain kokemusta tästä raudasta? Hinta on tosin jo 70-80 euroa eli alkaa olla kipurajoilla.

Kauneus Hiukset

Kesän THE keikka

lp_2.jpg

Eilen oli kovasti odottamani Linkin Parkin konsertti Helsingin Kaisaniemessä. Keikka oli hyvä kattaus bändin uutta ja vanhaa musiikkia. Vanhoista biiseistä kuultiin esimerkiksi In the End, Numb, Faint, Crawling ja Bleed It Out. Sanoopa lehtikriitikot mitä tahansa (esim. HS), oli kyseessä mielestäni hyvä keikka.

Kouluarvosanana LP saa ysin, mutta itse konserttitilanne ehkä 7. Perustelut löytyvät kuvan alta:

lp.jpg

Plussat:

+ Bändin uusin albumi A Thousand Suns toimii todella hyvin livenä. Pidän siitä kyllä muutenkin. Biisejä ei ns. voi niin laulaa mukana, mutta niihin oli kiva jammailla. Noin puolet konsertista kuulluista biiseistä oli uusimmalta albumilta.

+ Oli siistiä nähdä Linkin Park uudelleen. Näin bändin muutamia vuosia sitten Provinssissa, ja pidin silloinkin. LP on ollut yksi lempibändeistäni sen ensimmäisestä levystä alkaen.

Miinukset:

– Keikkapaikka oli maailman huonoin ja epäreiluin. Kaisaniemen puistosta, aidatun alueen ulkopuolelta, näki suoraan ainakin toisen screenin ja myös lavan! BUU! Tuntui epäreilulta, että joku muu voi katsoa keikan maksamatta siitä penniäkään.

– Vellovan massan keskellä seisominen ei niiiiin ole mun juttu. Ennen keikkaa viereen tuli porukka naisia, jotka oli mukavassa pienessä nousuhumalassa. Yksi heistä jatkuvasti töni ja nojaili minuun.

Vaikka oltaisiin pakkauduttu ahtaasti, kaipaisin pientä henkilökohtaista tilaa, sitä ettei joku ole ”takapuolessa kiinni”. Onko se liikaa pyydetty?

Kesken keikan toiselle puolelle ilmestyi keski-ikäinen, sammumispisteessä oleva mies. Kyseinen tapaus huojui silmät kiinni, ja näytti siltä, että kaatu hetkenä minä hyvänsä. Keskittyminen keikkaan herpaantui, kun piti olla varuillaan, ettei jää alle.

– Kentällä seisomis -keikkojen ongelmana on myös se, että olen niin lyhyt, etten koskaan näe lavalle. Sain taas kurkkia pohkeet kipeinä varpaillani, että näin edes vilahduksia bändistä livenä. Screenillä pöyri välillä muuta materiaalia kuin lavan tapahtumat. Tämä oli toisaalta tosi kiva, mutta toisaalta taas harmitti, etten nähnyt lavalle edes sitä kautta.

Jotta postaus ei lopu negatiivisiin tunnelmiin, on pakko hehkuttaa, että alla oleva, jos joku, kuulosti mahtavalta livenä!

 

 

Kulttuuri Musiikki