Siilin eleganssi

Sain Vihdoin (kyllä, isolla V:llä) luettua loppuun Muriel Barberyn Siilin eleganssin. Se olikin aikamoinen projekti.

Ihastuin kirjan kanteen kirjakaupassa. Minusta on mukava tutkia kirjakaupoissa ja kirjastoissa kansia, ja löytää sitä kautta mielenkiintoiselta kuulostavia kirjoja.

Kävi kuitenkin niin, että jäin pahasti jumiin. Aloitin kirjan lukemisen jo reippaasti viime vuoden puolella. Kahlasin tarinaa läpi noin puoleen väliin, kunnes totesin, ettei sen lukeminen tunnu miellekkäältä, joten siirryin muihin teoksiin. Kirja on odottanut hyllyssä siitä asti, kirjanmerkki välissä, ja olin päättänyt lukea sen vielä loppuun.

Siilin eleganssi (Gummerus 2010) kertoo pariilisilaisesta kerrostalosta ja sen asukkaista. Tarinaa seurataan ovenvartijarouva Renée Michelin ja 12-vuotiaan Paloma Jossen näkökulmasta. Lyhykäisyydessään Renée pyrkii piiloutumaan tyhmän ovenvartijan -roolinsa taakse, vaikka on tosiasiassa sivistynyt kulttuurinharrastaja. Paloma puolestaan kokee olevansa rikkaan perheensä ja asemansa vanki. Luokkaeroja alleviivataan vähän turhankin paljon.

Parasta kirjassa on henkilöiden väliset suhteet ja pienoinen huumori. Vähiten pidin siitä, miten tarina jäi välillä junnaamaan paikoillaan, kun hahmot kävivät filosofisia pohdiskeluja esimerkiksi taiteen merkityksestä. Tällaiset kohdat tuntuivat päälleliimatuilta ja olivat suurin siihen, miksi jätin kirjan pitkäksi aikaa kesken.

En enää muista kirjan alkua kauhean hyvin, sillä aloitin lukemisen suunnilleen siitä, mihin olin aiemmin jäänyt. Väittäisin kuitenkin, että tarina alkaa elää kunnolla vasta puolen välin jälkeen. Paljastamatta sen kummemmin – petyin kuitenkin kirjan loppuun.