Time forever hand in hand

Nonni, se meni putkeen se blogin aktiivinen kirjoittelu. 

Kuten ehkä voi päätellä, pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan Turkuun. Tämän faktan tajuaminen, sisäistäminen ja prosessointi kesti varmaan lokakuun alkuun saakka ja vasta nyt alan olla perillä siitä, että niin, mähän opiskelen ja asun Turuus.

I know what you did last Summer
or do you?

Kesällä en tehnyt lainkaan aiempina vuosina tutuiksi tulleita aktiviteetteja, kuten käynyt ulkomailla?!?! (kill me nao)((edit: kävimpäs! Wienissä! Mutta se oli kamalan lyhyt aika, eikä sisältänyt palmupuita)), lukenut kirjoja, katsonut sarjoja (okei taas valhe, katsoinpas), uinut, ottanut aurinkoa..nada. Sen sijaan tahkosin rahaa suuni pitimiksi kylmän talven varalle. 
Nyt kun aikaa yliopistossa on kulunut lähes tarkalleen kaksi kuukautta, voin vain todeta, että I’m so done. Aivoni ovat näemmä surkastuneet apinan tasolle välivuosinani ja motivaationi on pyöreä 0. Keskittymiskyvystä nyt puhumattakaan, se jos mikä on täysin mennyttä. Pahinta tämän kaiken tiedostamisessa taitaa kuitenkin olla se, että nämä asiat korjautuisivat ihan vain sillä, että tarttuisin toimeen, pakottaisin itseni. Mutta sellaistahan minä laiskanpulskea katti en jaksa lainkaan, pakottamista siis.

Ehkä sitten, kun olen asunut puoli vuotta ex-pääkaupungissa, kehtaan tehdä postauksen plussista, miinuksista ja yleensäkin siitä viihdynkö. Tällä hetkellä vastaus on MAMAA I wan’t home.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *