Loma, kesä, ystävät. Mikä voisi mennä vikaan?

Niinpä, ei mikään.

Eilen näin ystäviäni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kunnolla. Kunnolla, koska minulla alkoi loma, aurinko paistoi ja olen vapaa kevään suurkoitoksesta, joka on ollut painostavana pilvenä pään yläpuolella joka ikisenä vapaa-ajan hetkenä.
Palaan siihen asiaan joskus tulevaisuudessa, mutta nyt keskitytään itse asiaan!

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, ruoka on se asia mistä pidän. Olen siitä hyvin onnekas, että ystäväni ovat samoilla linjoilla näissä elämän perustavanlaatuissa kysymyksissä, heh. (Kuka muka ei muutenkaan pitäisi syömisestä?)

Eilen listalla oli perinteisiä herkkuja: patonkia, juustoja, mansikoita, viiniä, suolaisia naposteltavia (oliivit, en muistanut että olette noin herkullisia), suklaata sekä illan viiletessä jopa mangomoussekakkua iloisena yllätyksenä.
 

Ystäväni terassi on kuin luotu tälläisiä hetkiä varten, kauniita kukkia, ilta-auringon kajo…you get the picture.

Uskallan epäillä, että idyllinen harmonia katoaisi, jos lisäisin kuvan meistä kolmesta. Kanat orrella kevytuntuvatoppatakit päällä, identtisinä kolmosina, posket syömisestä ja nauramisesta pinkeinä. Juuh, pidetään ne kuvat ihan omana tietonamme. 

Ah kesä, sinua on kaivattu. Sormiltani karkaa nyt kyllä ikuinen klisee, mutta kesällä sitä vasta tuntee pieni ihminen olevansa elossa!