Ideas are like pizza dough – made to be tossed around

Kolme päivää sitten olin yhä Turuus tutustumassa Aurajoen kauniiseen ympäristöön sekä Turun tuomiokirkkoon. Ensimmäinen polttava kesäaurinko tuntui iholla ja vapaus pitkän kevään jälkeen tuntui huumaavalta. Herättyään ei tarvinnutkaan enää lähteä laukun painosta selkä vääränä kohti kirjastoa, vaan sai rauhassa lepuutella ja totutella lomaan. Tai no, muutaman viikon pituinen lomahan tässä vain on ennen kesätöitä. Anyways, 

Turku, joka osoittautui ennakkoluuloisen stadilaisen mielenmaailmani vastaisesti kulturelliksi ja kansainväliseksi, olikin oikein kodikas. Jokaisella kaupungilla on se oma ”fiiliksensä” ja minä ainakin olin aistivinani historian, sivistyksen ja kansainvälisyyden tästä maamme kolmanneksi väkirikkaimmasta citystä. Ehkä se oli juurikin tieto sivistyksen leviämisestä Suomeen Turun kautta tai upeat jugendtalot, mutta mieleni perukoilta palautui väittämä Turusta Suomen Pariisina. Olen lähestulkoon valmis allekirjoittamaan idean sillä erolla, että joen ja lakkaamattoman pyöräilijöiden aallon takia syntyi pikemminkin mielikuva Suomen Amsterdamista.
Tähän väliin on varmaankin hyvä mainita, etten ole käynyt Amsterdamissa.

Pyöräilijät, joita tosiaan riitti, ajoivat sulassa sovussa kävelevän ihmismassan keskellä. Kukaan ei hyökännyt ojentamaan ja vaatimaan ”aja pyörätiellä tai autotiellä!” enkä oikeastaan tainnut edes nähdä erikseen merkattuja pyöräteitä, ainakaan Aurajoen lähistöllä.

Turussa ravintolakulttuurikin vaikutti olevan edellä stadilaista pikkuveljeään. Trendikkäät, mutta rennot ravintolat löytyivät lähestulkoon toistensa kainalosta Aurajoen itäiseltä puolelta. Blanko, Tintå, Smör, Mami – gotta catch them all! Kävimme Blankossa sekä Tintåssa, joka olikin postauksen kuvituksen arvoinen paikka.

”Pizzan historia voidaan jäljittää Suur-Kreikan kreikkalaissiirtokuntiin saakka Etelä-Italiassa. Pizza saattaa olla ensimmäisen kerran mainittu Vergiliuksen Aeneiksen seitsemännessä kirjassa. 200-luvulla eKr. Marcus Porcius Caton kirjoittama Rooman historia mainitsee ”litteän kivillä paistetun taikinapyörylän, jossa on täytteenä oliiviöljyä, yrttejä ja hunajaa”.”
Näin tiesi Wikipedia kertoa minulle ja voi jekkanes sentään olen kiitollinen nerolle, joka sai idean tunkea taikinan päälle erilaisia täytteitä. Tästä väläyksestä saan minäkin nauttia vielä 2010-luvulla vatsa venyen.

Tintån ilmeinen speciality on vuohenjuusto-mansikka-rucola-pistaasi-pizza. Match made in..well don’t know where, mutta erinomaista on. On ehkä vaikea kuvitella makea mansikka suolaisessa ympäristössä, mutta minusta se tasapainottaa täydellisesti makujen sinfoniaa. Voisi kokeilla rohkeamminkin erilaisia makean ja suolaisen yhdistelmiä. Hunaja-viikuna-mozzarella? Yrtit-persikka-feta? Ehkä kehittelen kesällä asiaa eteenpäin. 

Edessämme olevassa pöydässä istui tyylitelty vanhempi herrasmies Sebagon purjehduskengissä, hiukset huolettomasti taakse suittuina poltellen sikaria. Lukiessani viime kesänä Dan Brownin Infernoa ja The Lost Symbolia, kuvittelin päähahmo professori Robert Langdonin aina hänen näköisekseen. Suorastaan harmittelin, ettei häntä oltu löydetty Da Vinci-koodin filmatisointiin!

Jatkuva ruotsinkielen pulputus ympärilläni oli omiaan lisäämään kansainvälistä atmosfääriä. Autossa paistatellessani silmät kiinni ikkunat auki, satuin raottamaan luomiani hieman ja vanha nainen rollaattoriin tukeutuen käveli ohitse, hän hymyili ja minä hymyilin takaisin.

Kesä ja Turku, Je vous aime.