1 neuvola

Ensimmäinen neuvola aika sattui tietenkin aamu 8. En valita ”aikaisuudesta”, mutta kun rytmit on aivan sekaisin ja kokoajan väsyttää.

Huomasivat neuvola-täditkin haukotteluni.

2 tunnin aikana ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoisempaa. Kovasti kyselivät mille rskaus minusta tuntuu ja kerrottuani tilanteesta rehellisesti, eivät ainakaan tuominneet. Itkunkin päästin (noloa), kaippa sitä jotenkin hyväksyi samalla sen että olen vauvojeni kanssa tulevaisuudessa yksin.

Tarkastettiin että ei ole hemoglopiinit koholla ja piti se pissa-testikin antaa. kaikki oli ok. Käytiin läpi sairaudet, ja sukulaisten sairaudet ja sitten olisi vielä pitänyt tietää nämä miehen puolelta. Kyllähän minä niitä kyselin, muttei mitään mielikuvaa ollut kun niitä olisi pitänyt kertoa.

Lopuksi kysäisin että onko se tavallista/yleistä kaksoisraskaudessa, että toinen ”tippuisi matkasta”. Täti vastasi että näitä tapahtuu, muttei osaa sanoa. Toivottavasti pysyvät molemmat mukana loppuun asti.

Ystävättäreni tuumasi minulle  edellisenä päivänä että minä olen kauhean kyyninen, tämän raskaus asian kohdalla. Ehkäpä, mutta jos sitä alitajuisesti valmistautuu pettymyksiin?

Äiti soittelikin myöhemmin perään ja kyseli neuvola käynnistä.

Hänen ohjeensa oli että minun olisi turhaa kertoa miehen ja minun tilaanteesta neuvolassa. Vaan minäpä olinkin oma itseni, avoin ja puhelias.

Neuvola keskustelu muuttui pian huoleksi liian pienestä huoneistosta jossa asun (vuokralla), sekä liian pienestä autostani.

Kyllä, olen näitäkin miettinyt. Ehkäpä muuttaminen on paikallaan, kun asustelen 38 neliöisessä yksiössä, luhtitalon toisessa kerroksessa.

Farmari lienee paras vaihtoehto, kun autoa ajattelee. 

Mutta en minä jaksa näitä vielä ressata :) Kerkiän minä näitä ajatella joulun jälkeenkin.

Ennen joulua siis lisää lääkäri,laboratorio ja ultra aikoja. Joulun alla tai sen jälkeen olisikin ihana lähteä reissun päälle, ehkäpä jopa ulkomaille jonnekkin lämpimään? haaveilua.

Miehen luokse tuli mentyä. Mukana Hän ei siis ollut, eikä mitään kysellyt, joten en mitään kertonutkaan.

Käytimme hänen nuorisonsa uimahallissa, ja mukavaahan meillä oli. Loppu ilta pyörähti, kun autoin molempia kotitehtäviensä parissa. Automaattisesti jäin yöksi.

Kamala, kuinka sydän haluisi uskoa että kaikki olisi kuten ennenkin