ällöhempeää kauhistelua

Surkuttelun ja samojen suhdekuvioiden vatvomisen sijaan, tänään kauhistellaankin Pikkulikkaa.

Rakkaalla pikku tirppanalla on tänään ikää 7vk. 

Taaksepäin ajatellessa, muistan vain istuneeni sohvalla vauvan kanssa tissitellen, ja sen ettei tv:stä tule nykyisin mitään järkevää katsottavaa.

Jo loppuun kulunutta fraasia ”aika kuluu niin nopeasti” seuraa ”Ne kasvavat niin nopeasti.”

Tänään laitettiin jalkaan lahjaksi saadut vaaleanpunaiset 50housut. Kun laitokselta kotiuduttiin, nämä olivat ainoat jalkaan laitettavat, hieman pitkät, kun taas kaikki muut olivat aivan liian pitkiä. Tänään ne 50 olivat sopivat. Kohta ne pienimmät bodytkin käy varmaan pieniksi <3

” voi ei! ” ja perään kamalaa tunnehuuruista kauhistelua siitä kuinka vauvani on kasvanut <3 ” Ton bodyn missä on pinkki etana, mää ainakin säästän! ” <3

Vanhasta minusta ei taida olla mitään jäljellä, kun pitää näin tunteilla ja ällöhempeillä. Lisäksi Miehen kanssa vaihdettii muutama viesti. Hän on sairastunut joten Pikkulikan kanssa emme ole kyläilleet hänen luonaan. Hänellä on kuulemma Pikkulikkaa ikävä ja pyysi antamaan pikkuiselle suukon puolestaan.

Tämä, jos mikä pehmentää minun aivoni ja tekeee minusta jonkinsortin tunnevammaisen.

Iltaa jatketaan metsästäen Pikkulikalta ensimmäistä hymyä ja laskemalla ammeeseen lämpöistä vettä, ehkäpä se odotettu tarkoituksellinen ensihymy tänään irtoaisi.

(Noin niinku seittemän viikon kunniaksi.)