Miehen suhtautuminen

Varhaisultra aika varattu ensiviikon alulle, kyllä meinaa jo nyt jännittää nähdä mitä siellä massussa oikein on. 

Mieheltä kyselin kiinnostusta mukaan tulemisesta, ilmoitti näin ” Tuskin lähden mukaan. Ei oikein oo fiilikset kohdallaan sen asian suhteen…”

Tämähän oli odotettavissa, mutta silti olin toivonut että olisi tullut mukaan.

Myöhemmin soiteltiin (mies soitti) ja juteltiin ihan arkisista asioista, kunnes mies alkoi jälleen puhua siitä kuinka hänellä on elämä sekaisin ja ahdistaa ja ei tiedä mitä tehdä. Kovasti on kuulostanut juovan viime aikoina.

Oli joku hänen ystävistään jopa kertonut, että tämä tuleva lapsi tulee hänelle maksamaan 30 000 euroa. Täten hän saisi heittää hyvästit kaikille omille haaveilleen ja tulevaisuudelleen n.yleensä..

Itse tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä jotka eivät lapsia kykene saamaan, vaikka ovat yrittäneet. Meitä kaikkia ei ole ”siunattu” terveellä ruumiilla. Tokihan on olemassa kaikenlaisia hedelmöitys hoitoja ja tutkimuksia, mutta jos tälläiselle ihmiselle menisi kertomaan että lapsi maksaa 30 000 mahtaisi heistä jokainen pitää sitä pienenä hintana?

Lapsia ei tehdä, heitä saadaan 

Olen myöskin miettinyt että miksi minä en tee tulevan pienokaisen isän elämästä hankalaa, voisin kovasti uhkailla ja huutaa ja noitua ja syyllistää häntä.

Hän on lestadiolais-perheessä kasvanut, joten ihmekkään että hänellä on huono omatunto tehdä lapsi, kun vanhemmat eivät enää ole yhdessä. Helposti saisin ajettua hänet nurkkaan ja tehtyä hänelle sietämättömän huonon olon.

Itse toivoisin että mies kantaisi vastuunsa, kuten asiasta kuullessaan ilmoitti. Tämäkin asia sai uusia tuulia kun mies pahaa oloaan purkaessaan kertoi, että minulla on joku illuusio siitä että hänestä tulee hyvä isä. Hän ei kuulemma välttämättä pysty katkeruudeltaan olemaan edes yhteydessä lapsen synnyttyä.

Totesin hänelle, että on hänen asiansa ja päätöksensä mitä haluaa asian kanssa tehdä. Aikaa n. 9kk miettiä mitä haluaa.

Jos Mies pystyy elämään lopun elämäänsä tietäen että hänellä on lapsi, eikä tahdo olla missään tekemisissä, on Hän sellainen ihminen jota en kaipaa elämääni.

En usko että lapsenikaan sellaista ihmistä elämäänsä tarvitsee.

Miehen kipattua kaikki paha olonsa niskaani, aloin pohtia kovasti mistä kaikesta minä joudun luopumaan?

Tuskin tänä talvena lähden lautailemaan ja ensi kesänä tuskin ostan kauan haaveilemaani moottoripyörää. Haaveiluni pääsystä ulkomaille mahtaa jäädä, sillä nyt kaikki rahat menevät säästöön.

Kaiken tämän voin tehdä myöhemminkin.

Nyt laitan joululaulut soimaan ja aloitan ensimmäiset jouluaskartelut, vähän positiivista energiaa ilmaan :)