Melankolia

Huomenia.

Väsyttää.

Ei ole vähään aikaan muuta tehnytkään kun väsyttänyt. Tänään kuitenkin lupasin ystävälleni että tulen kyläilemään. ajomatkaa olisi se 100km. Vaan jaksettava on, kun on luvannut, ja siellä myös mukulat odottavat aina viersilujani 🙂

Aamupahoinvointi. Päässyt yllättämään. Vielä en ole oksentanut.Vielä.

Mies. Ajatustensa selvittelijä, kirjoitti jonkin sortin elämänkerran itsestää, jotta saisi ajatuksiaan selvitettyä. Elämän käänne kohdissa on joskus hyväkin palata taaksepäin ja miettiä valintojaan.

En lukenut sitä, vaikka hän kovasti olisi tahtonut minun sen lukevan. Uskoisin sen olevan satuttavaa tekstiä. En minä jaksa nyt mitään ylimääräistä.

Läheisyys. Sitä ei ole nyt ollut. Ei tietoakaan siitä mitä pitäisi tehdä tai tuntea.

Välillä minusta tuntuu että olen kadottanut itseni jonnekkin. Pikkuhiljaa ja vähitellen.

Pelkään että hukkaan itseni lopullisesti, olen vain hiljaa ja muutun lopulta näkymättömäksi, kuin muumilaakson tarinoiden Ninni.

Ei se auta muu kuin värjätä tämä tukka violetiksi, niin saa jotain väriä tähän elämään