Sydän-ääniä

Tänään kävin ensimmäisen lääkäri käyntini, jonka huippu minulle oli tietenkin kuulla sydän-ääniä.

 Ei muutakun pöydälle makoilemaan ja jännistys tiivistyy. Samantien alkoi kuulua tasainen ja reipas sydän-ääni, ”tsuku-stsuku” junalle se minun korvaan kuulosti.

Oi, miten voi ihminen olla yhtä hymyä, kun kuulin tuon äänen ensimmäistä kertaa.

Sitten etsimään toisen pienen sydän-ääniä. Oikealta puolelta löytyi istukan epämääräistä suhinaa, ja vasemmalle siirryttäessä, sama homma. Lääkäri toki kokoajan selosti minulle mitä mikäkin ääni tarkoitti.

”No missäs se nyt on..” Ja Lääkäri paineli jo vähän kovemmin sitä pötykkää mahalle. Sitte taas syke,( sen ensimmäisen kaverin) joka ei ilmeisesti niinkään pitänyt painelemisesta. Kesken tasaisen juna-tsukutuksen kuului kummallinen ääni!

” Joo, nyt se potkaisi. Ei varmaan tykännyt kun painelin vähän lujempaa..” Tuumasi Lääkäri 😀

Minua tämä ajatus naurattaa vieläkin.. liekkö kuinka temperamenttinen tapaus tuloillaan, heh.

Hetki vielä liikuteltiin ja löytyihän sieltä se toinenkin syke. Kaamean nopea sellainen. Siis korviin pistävän nopea verrattuna tähän ensimmäiseen!

”Jaahas ja reippaalle kuulostavat molemmat ”

Minä olin vain yhtä hymyä! Molemmat pienet oliot siellä mongertavat. Miten ihmeelliselle tuntuukaan kuulla omin korvin, sydämmien lyönnit <3

Tästä kaikesta ihanuudesta olinkin valmis hehkuttamaan loppupäivän!

Silmät kirkkaina selitin, suuvaahdossa sydän-äänistä ystävättärilleni. Joista yksikään ei jaksanut kuunnella selitystäni loppuun, vaan tuumasivat ”Joo, tiedetään”

He eivät jaksaneet innostua sydän-äänistä sen enempää, saatikka siitä että ne kuulostavat junalle..

Mutta tästä päivästä jäi kyllä hyvä fiilis. Huomenna olisi ensimmäinen ultra-aika! Kyllä jännittää päästä Näkemään nämä kaksi pientä, jospa He muistuttaisivat jo ihan ihmistä pienen pavun sijaan <3

p.s Ultraan mukaan lähtee siskoni, joka on myöskin innoissaan, kuin lapsi joulu aamuna! :) Huomista jännittäen ;)