mustasukkaisuuden turhuus

yön ylitse mietittyäni mustasukkaisuus asiaa, tulin seuraavanlaiseen johtopäätökseen.

mikäli mies jota minä rakastan, ei voi rakastaa minua takaisin, ja lähtee etsimään niitä minua parempia morsmaikkuja, olkoon niin, en voi asialle mitään. 

turha olla mustasukkainen ja täyttää itseään puuduttavalla tunteella, joka ei estä sitä tosi asiaa että jos mies haluaa muuta, hän haluaa muuta. ennemmin tai myöhemmin.

asioiden setviminen omassa päässä, ei johda mihinkään. parempi kohdata totuus avoimesti keskustelemalla, vaikka se sattuisi.

 

itselläni tulee yllä olevasta tekstistä mieleen korulauseet, tyyliin jos hän tekee noin hän ei ole arvoisesi, tai se mikä ei tapa se vahvistaa. 

Kukaan ei minulle ole tälläisiä sanellut, vaikka ajatuksia vaihdankin tyttöystävieni kanssa parisuhde asioista. Oikeastaan tämä ”oivallus”-mustasukkaisuuden tunteesta antaa vapauden tuntea muita tunteita ja keskittyä muihin asioihin. 

Oikeastaan tämä mies on antanut minulle niin paljon hyvää elämääni, etten enää osaa olla edes surullinen. jos tiemme eroavat, niin käy ja elämä jatkuu.