Töihin!
Työttömän arkea piristi puhelin soitto entiseltä pomolta, jolla olisi minulle töitä! Tosin vain viikoksi, mutta tähän tylsään rutiinittomaan arkeen kaipasikin jo jotain vaihtelua. N. viikoksi töihin siis, ja jos jotain ilmaantuu, niin pitemmäksikin aikaa..
Pakko sanoa, että mää niin tykkään työskennellä raksalla.
Mutta palataampa takas siihen että piti mennä töihin, lyhyellä varoitusajalla, seuraavana aamuna. Aamulla sitten onnellisena yritin ahtautua vanhoihin työhousuihini. Ei menneet kii, kuin pakolla vääntämällä ja puristivatkin, eli ehdoton ei. Onneksi löysin eräät vanhat haalarit, jotka olivat 4 kokoa liian suuret. Niihin mahduin, tosin näytän totaaliselta idiootilta liian suurissa haalareissani.
Työmaalla vaihdettiin kuulumisia pomon kanssa. Pikaisesta elämän tilanne päivityksestä jäi mainitsematta että olen muuten raskaana. (Päällä liian suuret haalarit sekä työtakki) Enhän minä sitä muillekaan puolitutuille kailota ja mielestäni se ei ole tarkaiseva asia työnteossani.
Paitsi että onhan se! Myrkkymaaleihin ja muihin liuottimiin ei saa koskea!
Milloin on aika kertoa pomoille?
Kerronko, kun käskevät mennä maalaamaan jollain millä en voi maalata? Vai kerronko, kun seuraavan kerran ”pomoihmisiä” näen?
Jätin asiasta mainitsematta myös senkin takia, että epäilen ettei minulle löydy töitä, tämän tiedon leviämisen jälkeen. (Miesvaltainen ala ja silleen…)
Missään ei liene määrätty monennellako viikolla/ kuulla raskaudesta täytyisi pomoille kertoa, pitäisikö vaan odottaa että itse huomaavat ..
****
Vatsan seutu sen kuin pyöristyy. Ihan jees tuota mahaa on silitellä ja tökkiä, että josko se pikkuinen potkaisisi takaisin? Vielä ei tunnu mitään, ei hipaisuja eikä kuplia…
Miehen kanssa on taas oltu enemmän ja vähemmän. Hänen kaamean ”mustasukkaisuus-kriisinsä” jälkeen vähän enemmän. (Huom. mustasukkaisuuteen ei olllut mitään syytä, en edelleenkään ole kiinnostunut muista miehistä)
Itse en taida päästä kyseisestä ihmisestä irti ikinä, ellei hän itse aja minua pois elämästään.
Jälleen uusia tuulia odottelemaan.