Sitten kun olen raskaana

Raskaus aika. Nämä naisen elämän mullistavat neljäkymmentä viikkoa.

Joskus ajattelin että sitten kun olen raskaana. Olen parisuhteessa. Olen löytänyt sen lähes täydellisen miehen, jonka kanssa haluan jakaa kaiken ja viettää loppuelämäni. 

Oltaisiin onnellisen järkyttyneitä raskaustestin plussasta.

Suunniteltaisiin ja pohdiskeltaisiin tulevaisuutta.

Masun kasvaessa, ja ihon revetessä, olisi joku joka lohduttaisi. Joku joka sanoisi rakastavansa vaikka kuinka kiukuttaisi, ja muistuttaisin etäisesti liikalihavaa seepraa.

Joku joka ottaisi kainaloon kun on väsynyt ja itkettää.

Joku joka hellisi,silittelisi ja ihastelisi kasvavaa mahaa. Joku joka odottaisi kanssani pientä syntyväksi, ja jännittäisi kummankohan nenä sillä on?

Joku, jonka kanssa tapella minkälaiset vaunut on parhaimmat.

Tänään rv 31+5. Näistä 40 viikosta on jäljellä hieman yli 8 ja todella huomaan toivovani että se joku olisi ollut läsnä.

Elämällä on kuitenkin tapana tehdä varallemme omat suunnitelmansa.

Tänään on tehnyt erityisen pahaa katsoa pariskuntia, lapsilla ja ilman.