luopumisen tuska

Minä rakastan sinua

ne ovat ne sanat, jotka jokainen haluaa kuulla. Hekin okeasti jotka väittävät etteivät välitä. Minä olin ennen sellainen.

Sitten elämäni tuli mies. Olimme kylmiä ja muista välittämättömiä. molemmilla omat mielipiteemme. Kumpikaan ei halunnut seurustella eikä luottaa keneenkään, ehdottoman huono yhdistelmä ikä eron, luonteiden ja lapsi mielipiteisen takia.

Minä rakastuin.

Nyt olen vain turta.

Minä rakastan sinua

Mieheni sanoi miettivänsä kuka on se oikea?

mistä sen tietää?

Hän oli ottanut yhteyttä naiseen joka oli humalaiselta illalta mieleen jäänyt. Hän oli ollut sitä mitä hän oli odottanutkin. Minä en tiedä sen enempää, koska en halua. miksi kiduttaa itseään enempää..

 joku rakastaa sinua, välittää ja tykkää, mutta ei vain rakasta tarpeeksi.

Lienee varmaan ihmisen perusluonteesta kiinni kuinka paljon kyseenalaistaa omia tekemisiään ja tunteitaan. Minä itse olen pyrkinyt etsimään ihmistä jonka kanssa minun olisi hyvä olla. Äitini sanoja lainaten ” etsi itsellesi mies jonka vikojen kanssa voit elää, kukaan ei ole täydelinen ”

Viisas äiti, ei koskaan varoittanut ihmisistä jotka rakastavat sinua tänään, mutteivät enää huomenna.  Tunteet kun tuntuvat kulkevan omia reittejään, ilman syitä tai tarkoituksia.

Pakkasin tavarani, itku ei auta, ei minun eikä miehen. 

Kuinka paljon täytyy ihmisen kestää?

Tänään romuna, huomenna ehkä ehjempänä, tulevaisuudessa jo jotain muuta.