katkeraa vuodatusta
Tästä blogistahan tulikin sitten eropäiväkirja. Hassua miten omat tunteet kulkevat vuoristorataa, välillä ollaan ja ajatellaan fiksusti, välillä piikitellään toisia.
Totuus sattuu
jep, sattuu se edelleenkin, ei ole eilisestä helpottanut.
Ei helpottanut oloa myöskään viinipullo, jonka tyhjensin. (fiksua) Tosin sain itkettyä vuoden kiintiön täyteen, jospa enää ei tarvitsisi?
Oloa ei myöskään helpota töiden loppuminen, työttömänä nyt masentavasta maanantaista alkaen, ja tuntuu että tätä toimettomuutta ei kestä. (tästä syystä mahdollisuus tuhota viinipullo keskellä viikkoa)
Ei helpota myöskään se että mies lähettelee viestejä ja tahtoo pysyä ysävinä.
Mies on myös todella pahoillaan, ja ei voi minua pyytää elämään itsensä kanssa kun kerran on ”sellainen tälläinen” että ihastuu uusiin ihmisiin, eikä osaa päättää mitä haluaa.
pahoillani olen minäkin
Varsinkin siitä että hän kyselee olisiko mahdollisuuksia vielä tulevaisuudessa, kunhan hän on selvittänyt ajatuksiaan.
HÄN SELVITTÄNYT AJATUKSIAAN!! jos minä kerään tavarani ja lähden, en ole tulossa takaisin. PISTE. Vaikka ikävä onkin kova ja haluaisi vain toisen kainaloon ,ja toinen sanoisi että kaikki on hyvin, ja se oli vain pahaa unta.
sekavaa tekstiä, ja niin on asiat pään sisälläkin.
jos olisin fiksumpi, hymyilisin ja sopisin asiat, ilmoittaisin että ollaan kavereita ei muuta. Juotaisin kahvia ja kerrottaisiin kuulumisia. Päästäisin kaamean taakan selästäni tekemällä näin. Tiedän että se helpottaisi oloa eikä tarvitsisi olla enää vihainen, itselleen eikä toiselle.
Jostakin syystä en vain ole valmis tätä tekemään. Olen niin pettynyt, loukattu ja katkera! en vain nyt osaa ajatella positiivisesti ja ajatella että elämä jatkuu.
Tai sanoisinko vain etten taida olla sitä parasta kahviseuraa tänään.
Yritän pitää itseni kiireisenä.
Eilinen meni mukavasti vaatekaapia järjestellen, tänään taidan aloittaa kynsien koristelun, mukavaa värkkäystä, ilman että täytyy ajatella muuta..
Taidampa lähteä lenkille, tuonne vesiloskan sekaan. Ajatusten tuuletusta.