sektion jälkeen

Synnytyksen jälkeen Äideille ja Isille tarjotaan kuulemma ”kakkukahvit”, ja lapsi viettää ensimmäisen yönsä hoitajien kanssa, että juuri maailmaan lapsen ponnistellut äiti saisi levätä ensimmäisen yön.

  

Mites meillä?

Kaunis mielikuvani/haaveeni oli että synnytyksen jälkeen juodaan kahvit, ja lasit omaa skumppaa. Ollaan iloisia ja minä saisin lopultaki syödä vaahtokarkkeja ja täytelakuja niin paljon kuin maha vetää. (byebye raskausajandiabetes!)

Todellisuus..  

kahvit ja uni

Sektio, eli minut kärrättiin leikkaus-salista suoraan heräämöön. Mies oli kuulemma kahvit saanut, heräämössä sen sijaan ei tarjoiltu.

Vietettyäni heräämössä 8h ja päästyäni takaisin osastolle, sain lopultakin viettää laatuaikaa vauvan kanssa, 

kyllä, ihan koko yön. Vauva oli viettänyt päivän hoitajien kanssa, joten hänet jätettiin luokseni imemisharjoituksia jatkamaan. (älkää käsittäkö väärin! Toki minäkin halusin vauvan lähelleni!) Minä vain olisin toivonut hieman unta ensimmäiselle yölle. Edellisenä yönähän ei tullut jännitykseltä nukuttua, ja sairaalassa vietetyt yöt olivat tunnin pätkissä nukkumista lapsen kaamean itkemisen takia.

Tähän joku viisas toteaa että olisit nukkunut heräämössä? juu kyllä kiitos yritin, kun puolen tunnin välein joku 

kävi murjomassa vatsaani, (ja se sattui!) ja kyselemässä että joko jalat liikkuu. Ei puhettakaan nukkumisesta. Lisäksi, joku kipulääke aiheutti sivuoireena jumalattoman kutinan, joka ei kadonnut kokonaan edes kutinaa hillitsevillä lääkkeillä. Nukuppa siinä sitten. 

Puudutus

Yleensä tunto palaa jalkoihin parista-viiteen tunnin kuluessa. Leikkaus pöydällä maatessani iloitsin varpaiden pienestä heilumisesta. Tämä enteilisi lyhyttä aikaa heräämössä, ja pikaista pääsemistä 

vuodeosastolle. Ilmeisesti jokin meni ”vähän vikaan” ja varpaat lopettivat liikkumisen, kun pääsin heräämöön. Kätilö käytti vauvaani luonani heräämössä, ja kertoi että pääsen osastolle vauvan luo, kun saan itse nostetua jalkani koukkuun. Ma

lttamattomana vilkuilin kelloa, ja yritin heilutella varpaita. Oikea jalka alkoi pikuhiljaa antaa elon merkkejä, mutta vasen ei hievahtanutkaan. Lopulta heräämö meni kiinni, ja minut siirrettiin toiseen heräämöön.

Tässä vaiheessa aloin todella kaivata jotain tekemistä. Jos olisin tiennyt että puhelinta saa käyttää heräämössä, olisin ottanut sen mukaan.(!)

Vasen jalka oli ”pökkelö” vielä ilta yhdeksältä. Sain vaivoin, ”hieman” avustettuna, jalan koukkuun, ja minut päätettiin siirtää osastolle. Oikeasti heräämössä oli kauhea ruuhka, ja tarvittiin tilaa seuraaville potilaille.

Sanomattakin oli selvää että liikkeelle en pääsisi ennen seuraavaa päivää, kun jalka oli lähes tunnoton, eikä hallittavissa.

Pääsin osastolle ja sain kuulla että ”Mieheni” oli soitellut perään osastolle, että sainko kaappini avaimen,joka hänellä oli ollut leikkaus-salissa taskussaan.(kameran hän vei kaappiin sektion jälkeen) Hänellä oli myös ollut huoli siitä etten ollut vastannut puhelimeen. (Koska siis olin heräämössä, koko päivän)

Tämän huolen hän oli onnistunut lietsomaan sukulaisiini, tiedustellessaan oliko kukaan muu saanut minua kiinni puhelimitse. Kaikki olivat koettaneet soitella minulle, ja lopulta olivat hädissään että nyt on sattunut jotain, kun kukaan ei saa minua kiinni. Loppu Ilta meni läheisille ilmoitellessa vointia ja vastaan ottaessa onnitteluja. Sekä tietysti Pikkulikan kanssa tutustellessa.

Toisaalta on mukava tietää että Mies kyseli perään. Tästä oletus että kaippa hän minusta kuitenkin välittää.

Tunto, ja hallittavuus palasi toiseenkin jalkaan seuraavana päivänä, ja viiden aikoihin pääsin eroon tukisukista, irti katetrista, ja ylös sairaalan sängystä. Tyttöä uskalsin kannella kolmantena sairaalassa olo aamuna, jolloin pääsin vaihtamaan vaippoja sekä pukemaan pikkuista. 

Sokerina pohjalla, ne kauan himoitut karkit

Mies saapui seuraavana päivänä sektiosta kukkapuskan kera. Pyynnöstäni toi hän myös täytelakuja, sekä vaahtokarkkipussin. Päätin herkutella ruuan jälkeen, mutta Hoitaja joka toi ruuan varoitteli makean syömisestä, sillä ne saattaisivat aiheuttaa ilmavaivoja, jotka taas voisivat olla sektion jälkeen todella kivuliaita. Muutaman täytelakun napostelin, ylimääräistä kipua tuskin kukaan kaipaa. Vaahtokarkit mutustelin sitten kotona.