imettämisestä

Raskaana ollessa pelkäsin ettei imetys onnistuisi, tai lähinnä, ettei maito sektion takia nousisi ollenkaan. Niinkin on joillekkin ”sektioäideille” käynyt.

Pikkuneiti tuotiin ensimmäisen kerran rinnalle, heräämöön, noin tunnin ikäisenä ja sai kehuja napakasta imemis otteestaan. Rintani sen sijaan saivat kommentin

” Pienet on, mutta hyvän malliset, kyllä se tästä ”

Ai, minä kun olin ymmärtänyt ettei rintojen koko vaikuta maidon tuotantoon? Ei paineita, rintoja minulla ei ole koskaa ollut, eikä raskaus ole kummemmin kokoon vaikuttanut. No, joka tapauksessa imuote oli oikea oppinen, ja näky kieltämättä ihmeellinen. Oikein nautin siitä kun sain olla ”hyvä äiti” lapselleni (huom. mummun mielipide ) ja saada hänet rinnalle, tuijotella silmiin, ruokkia ja tuntea itseni tarpeelliseksi. Tätä ihanuuden tunnetta kestikin sen pari iltaa. Viimeisenä yönä sairaalassa, itkin ja kirosin jo imettämisen ja huutavan kakaran alimpaan hel’ettiin, ja olin siis valmis lopettamaan kokotouhun.

Maitoa ei tullut tarpeeksi, ja tyttö turhautui tästä. Rintaraivarit vedettiin myös samantien, jos tissi ei osunut kohdilleen just nyt ja heti, kun neiti sitä halusi. Pian imemisharjoitukset saivat jo rinnan päät punaisiksi ja todella kipeiksi. Tästä turhauduin minä. Hoitajat antoivat Lanolinia, jota laittaa rinnanpäihin, ja minulle todettiin että on yleistä että imettäminen sattuu. Tarkastetiin useamankin hoitajan kanssa imetys asentoja, sekä imuotetta.

” Kaikki ok, sulla on vaan herkät rinnat, kyllä ne tottuu siihen imemiseen. ”

Päästiin kotiin. Itse epäilin maidon riittävyyttä, ja Mies tilasikin minulle rintapumpun, että voisin pumpata maitoa talteen, ja samalla varmistuisin maidon riittävyydestä. Kipu vain paheni, ja edelleen olin valmis lopettamaan kokohomman. Kotikäynnin tehnyt nauvolantäti punnitsi Likan, ja koska paino oli noussut hurjat 240g alle viikossa, kehotti täti vain jatkamaan imetys harjoituksia. Lopulta maito nousi kunnolla, n.viikko Likan syntymästä ja sitä sainkin kerääjällä mukavasti pakkaseen.

Asustelemme osan ajasta Miehen luona. Pumppukin saapui lopulta postissa, ja sitä aloin innokkaana kokeilemaan. Maitoa ei herunut kuin muutama tippa. Tämä tuntui masentavalle. Tyttökin tuntui itkuisemmalta kuin tavallisesti. Neuvolassa käytiin painokontrollissa, kun Likka oli kahden viikon ikäinen. Paino oli noussut 160g viikossa. Imettäminen sattui edelleen, niin imemisen alkaessa, ja jatkuessa koko syötön ajan. Kipu ei myöskään lakannut imettämisen loppumiseen, vaan myös kankaan kosketus sattui, ja toisesta rinnasta alkoi olla näkösällä pientä haavaumaa. Kuulemma rinnat tottuvat. Kyyneleet silmissä tätä siis jatkettiin.

Mies harmitteli että ” Turhaanko se pumppu nyt tilattiin ”

Tuntui sille että olen huono äiti, ja epäonnistunut. Nyt se maito lakkaa herumasta kokonaan, mummun mielestä korvikkeita ei saa antaa ja se pumppukin tilattii turhaan..

Kotiin palattuamme, maitoa alkoi pikkuhiljaa taas herua, ja pian sitä olikin kertynyt kerääjällä enemmän päivässä, kuin useammassa, jonka vietimme Miehen luona.

Netistä lueskelin ohjeita ja vinkkejä kivuttomaan imetykseen. Pikkuhiljaa alkoi löytyä uskoa siihen ettei imettämisen kuulu sattua! Tajusin myös että maidon ehtyminen johtui stressistä. Miehen luona ollessamme stressaan kokoajan, vaikka toinen onkin apuna vauvan hoidossa.

Tämä elämäntilanne stressaa kaikessa epäselvyydessään. Asioiden puheeksi ottaminen kuitenkin pelottaa.

***

Nyt Pikkulikalla on ikää 5vk. Imetys sattuu edelleen, eli väitän ettei rinnoilani ole aikomustakaan tottua imetykseen. Suuremmilta haavaumilta olen onneksi säästynyt, voin vain kuvitella kuinka kivuliaita sellaiset ovat. 

Neiti on kasvanut rintamaidolla hyvin. (Alun paino-ongelmista riippumatta) Kuitenkin epäilen ettei maitoa tule tarpeeksi, sillä tuntienkin imetys-sessioiden jälkeen Tyttö vaikuttaa nälkäiselle ja hamuaa rintaa. Korvikkeiden ihmeellisestä maailmasta valittiin kokeiluun Nan-merkkinen äidinmaidonkorvike, jota nyt annetaan oman maidon lisäksi. Toivoisin kuitenkin että pärjäisimme ilmankorvikkeita. Olenkin koettanut kysellä hyväksi koettuja vinkkejä maidontulon lisäämiseksi. Mikäli sellaisia lukijoilta löytyy niin kertokaa ihmeessä!

Sterssiä olen koettanut välttää, ja edestakas ramppaaminen oman ja Miehen kodin välillä lopetettiin. Olemme nyt asustelleet Miehen luona, yö valvottamisista huolimatta. Niinä öinä, kun miehellä on aamuvuoroihin menoa, olemme nukkuneet Pikkulikan kanssa olohuoneessa.

Entä olemmeko puhuneet tästä elämäntilanteestamme? Emme.

Puhumiset ja yöunet ovat jääneet vähiin, kun Pikkulikka itkee suurimman olon hereillä olo-ajastaan, lisäksi päivällä nukkumiset tapahtuvat pikkupätkissä, ja vain sylissä. Se on suurin syy myös blogi-kuulumisien vähyyteen. Itse en pitänyt itkemistä mitenkään ihmeellisenä asiana. Mies kuitenkin oli sitä mieltä ettei se ole enää normaalia, että itkee ja huutaa, jos ei ole tissi suussa.

Positiivisella asenteella kuitenkin mennään eteenpäin, sillä vatsavaivojen pitäisi helpottaa ajan kanssa, kun suolisto kehittyy.