Abortti vai lapsi?
Raskaus uutisesta kerrottuani mies oli kovinkin sekaisin ajatustensa kanssa, kuten minäkin.
Itse en vieläkään ymmärrä, että sisälläni kasvaa jotain, kaikki on uutta ja tuntematonta. Ja kovin itkuista. Kaiki itkettää, eikä mikään ole hyvin.
Minua pelottaa. Miestä pelottaa. Mitä tapahtuu? Etenkin mies lueskeli netistä kuinka alkoholinkäyttö aiheuttaa sikiölle sydänviasta kaikenlaisiin kehityshäiriöihin kaikkea mahdollista ongelmaa. Ja minähän olen tässä lähi viikkoina oikeinkin onnistunut humaltumaan. Ystäväni lohduttivat etteivät kaikki tiedä raskaudesta, ja että jos on juonut jo tultuaan raskaaksi, tietämättään, Ei lapselle yleensä oli mitään tullut? aiheesta ei jatkettu keskustelua.
Illalla mies pyysi jäämään yöksi, minä ikävissäni jäin ja pääsinkin kainaloon, jossa sai itkeä pelkojaan.
Siinä samalla kun mies silitti päänpäältä, kaikki ne tunteet jotka olin onnistunut jotenkin järkeilemään ja hyväksymään, olivat taas siinä! en minä halua erota/menettää tätä ihmistä!
Ja mies sanoi, ” Minä haluan huolehtia sinusta ja vauvvasta ”
Aamulla kaikki oli lähes niinkuin ennen. Ennen typeriä häitä ja typeriä naisia joihin ihastua/rakastua. Aamulla oli oikein speciali-läheisyyttäkin, spontaanisti ja ilman ehkäisyä.
Mies katosi töhinsä ja minulla oli hänen autotallissaan maalausprojekti kesken, jota lähdin jatkamaan. Otin selville netistä mahdolisia varhaisultra paikkoja, joissa voitaisiin koetta selvittää onko tuolla masussa kaikki hyvin.
Miehen tultua töistään Hän alkoikin yllättäen puhua abortista.
Tuntui kuin isku vasten kasvoja, kun mies kertoi että hänen kantansa on tämä. Eihän hän voi sitä minulta pyytää, mutta ” abortin teko ei ole oikeastaan sen kummempaa kuin jälkiehkäisypillerin nappaaminen. ”
Tässäpä miesnäkökulma siihen mitä se abortin tekeminen on. Ja eihän se vielä mikään vuvva ole kun sehän on niin alussa….
PETTYMYS
Mies on edelleen samaa mieltä, ja on myöskin sitä mieltä etten minä pysty tarjoamaan tarpeeksi tälle lapselle, kun olen työttömänä.
Itkua
Hän on myöskin sitä mieltä ettei voisi palata kanssani yhteen, sillä Hän jäisi katkeroitumaan loppuiäkseen, jos ei katso tätä Hänen ja Uuden naisen juttua loppuun.
Paljon itkua
Tässä kohtaa pitää tietenkin kertoa ystävistä, joista jokainen on toinen toistaan innostuneempia vauvva-uutisesta.
Ystävättäreni, joka on kasvattanut lapsensa täysin yksin, (miehen ilmoitettua ettei halua olla missään tekemisissä) Tsemppaa täysillä. Ennenkin on naiset lapsia yksin kasvattaneet ja huolehtineet. Niin paljon iloa elämään on tulossa. Koasti luvataan tukea ja paljon sain myöskin tietoa jota minulla ei ennentään ollut.
” Vaikka aina ei ole helppoa, päivääkään en antaisi pois ”
Toinen ystävättäreni miehensä kanssa, koettavat kovasti jälleen jälkikasvua. Hän lietsoi kauniita ajatuksia siitä, kuinka karataan iltaisin salaa heselle, kuinka vertaillaan vauvva-vatsoja ja naureskellaan kun ei varpaita enää näy. Kuinka Hän odottaisi ”kanssani” ja jakaisi kaikki murheet ja surut.
Siskoni innostui totaalisesti ”kesävauvvan” olemassa olosta. Muisteltiin kuinka joskus naurettiin, että kukahan tästäkin lapsikatraasta ensimmäisenä kerkiää lisääntymään.
Äitini ei oikein sanonut mitään, Hän näytti siltä kuin olisi puulla päähän lyöty, ja hymyili. Sitten kysyi olenko päättänyt mitä teen. Kerrottua ni etten voisi elää itseni kanssa, mikäli abortoisin tämän lapsen Hän Onnitteli ja Halasi.
Kaikki tuntuvat hyväksyvän ja olevan iloisia puolestani, paitsi tulevan lapsen isä.
Tuntuu pahalta, varsinkin kun Hän onnistui minut pelottelemaan kehitysvamaisella lapsella, koska olen käyttänyt alkoholia (myös hieman enemmän kuin muutaman lasin viiniä) Toivon koko sydämmestäni etten ole aiheuttanut vauvvalleni mitään pahaa!
Ja niinkuin Äiti sanoikin kun olin lähdössä ” Äläkä sitten kaahaa, kun on kallis lasti ja ajattele nyt vain kauniita ja positiivisia ajatuksia, kaikki mitä tunnet tuntee myös lapsi ”
Yön-aamun olen itkenyt ja nyt taas rauhoittuu, onkos nämä nyt niitä hormooni-hirviö oireita?
Ei tullut eropäiväkirjaa, tästä blogista, taidankin tulevaisuudessa keskittyä massun kasvatukseen.