ees taas

Isänpäivät oli ja meni, itse yritin kovasti näyttää reippaalta kakkukahvittelijalta. Isäpuolen kahvitteluilla kävin kaatamassa kahvini salaa lavuaaariin, kun muut eivät nähneet. Kahvi kun ei ole maistunut enää viikkoon.

Päivää ennen isänpäivää tekstailimme lapsen tulevan isän kanssa. Kovasti tuumaili että lasta ei ole mitää järkeä tälläiseen elämän tilanteeseen pukata, se on jopa vastuutonta lasta kohtaan.

Lisäksi taisi arvostella minun perhettäni ja sukulaisiani, jotka ovat pääosin olleet iloisia ja hyväksyvät päätökseni.

Tästäpä aiheutui oikein kunnon hermoraivokohtaus! 

Minähän ajelin raivoissani miehen talolle, että nytpä puhdistetaan vähän ilmaa!! (onneksi kerkesin rauhoittua ajamisen aikana)

Kävimme kävelylenkillä (koska hänen nuorisonsa oli paikalla, ja lasten ei tarvitse kuulla), ja suoritimme ajatusten vaihtoa oikeinkin asiallisesti.

Minä kyllä yritän kovasti hänen näkökulmaansa ymmärtää, mutta aborttia en tee. tämä on päätös. Hän puolestaan ei tuntunut ymmärtävän minun kantaani ollekaan. Vai liekö ei vain halunut kuunnella.

Kävelylenkin jälkeen, pyysi mies minut katsomaan leffaa kanssaan, kunhan saisi lapset unille. Katsottiin leffaa ja söin hieman iltapalaakin. Lähtöä tehdessä alkoi miehen käytös muuttua, Hän tuli lähemmäs kuin aijemmin ja halusi kovasti halata. Yöksihän hän sitten pyysi, ja minä hölmö suostuin. 

Lapsethan eivät olleet moksiskaan siitä että olin siellä, saatika että olin yötä.

Kovasti mietin miksi tuntuu kuitenkin niin hyvälle kun toinen tulee lähelle?

Ja sama toistui isänpäivänä. Minut kutsuttiin syömään isänpäiväkakkua, jonka jälkeen katsottiin leffaa. Koetin kovasti kysellä tästä toisesta naisesta, mutta vastaus oli jotakuinkin ”kaikki on niin hankalaa ja monimutkaista ” Jäin yöksi.

Käsitys joka minulle jäi, on että nainen ei nyt oikein lämpene kun on lapsia eks-vaimolle ja uusi tulossa minulle. 

Minä olen nyt sitten se toinen vaihtoehto,ko?

Miten näitä asioita osaa kukaan ajatella järkevästi?! suorastaan turhauttavaa…

Joka tapauksessa huomenna varhaisultra! Toivottavasti kaikki on kunnossa :)

Ainiin, tulihan tässä mieleeni että Mies koetti udella milloin olen ultra ajan varannut. En kertonut, itsepäinen kun olen. Kun on kerran päättänyt ettei halua tulla niin älköön tulko. Vai olisiko sittenkin pitänyt pyytää mukaan? Sitähän minä toivoin kuitenkin…