Hius- ja tunnesekoilua
Perjantai iltana kävin noutamassa viimeisetkin tavarani Miehen luolta. Vihainen ja katkera minä ei tietenkään halunnut näyttää minkäänlaisia tunteita paikan päällä.
Mies sanoi poistavansa minut facebookista, sekä puhelimestaan, kun Häellä ei ilmeisesti ole minulle mitään positiivista sanottavaa. Ei halua loukata turhaa..
Sitten ihan vaan oltiin molemmat niinkuin ei mitään olisi ikänä sattunutkaan. Auta armias sitä tunnetta kun ajelin kotiinpäin.
Itkua, itkua ja surua.
Ainoa asia mitä mietin Lauantai aamuna oli, Miksi tämän täytyy sattua niin pirusti?
Empä sitten ole hetkeen puhunut enää tilanteestamme läheisilleni. Jokaisella on oma mielipide asioihin ja oikeastaan minulle on tullut muiden kommenteista vain paha mieli. Enkö minä saisi olla ainoa joka haukkuu Miestä..
Lauantain aikana vaihdettiin Miehen kanssa viesti ja pari, eli Hän ei poistanut Minua puhelimestaan. Suurimmaksi osaksi muuten vaan jutustelua mm. itse värjäämistäni hiuksista, joille kävi hiemän köpelösti 1pkk värinpoiston ollessa riittämätön. Violetti tukka oli osaksi keltaisen, vaalean punaisen ja vaalean violetin sekä tietysti tumman violettien läikkien peitossa.
Ei enää kotivärjäyksiä omin käsin kiitos!
onneksi Siskoni pelasti tämänkin katastroofin. (siskoltani löytyy parturikampaajan pätevyys.) ja nyt on pää punertavan-oranssi!! :)
Hiusten värjäyksen aiheuttaman häsläyksen aikana en kerennyt edes miettiä Miestä. Siskolleni puhuin ja mieti mahdollisuutta etten sanoisi neuvolaan ollenkaan Miehen nimeä. Ei tarvisi tulevaisuudessa tapella mistään vauvoihin liittyvistä asioita..
Olenkohan ihan hullu, kun mietin tekeväni isättömiä lapsia? Olisiko se väärin lapsia kohtaan?
yöksi lähdin kuskaamaan ystäviä baariin ja itsekkin kävin muutaman biisin jorailemassa. Mies oli yövuorossa, ja yhteyttä pidettiin kun baarista olimme poistumasssa. Illan viimeisimpiä taisivat olla ikävä, ajele meille yöksi, haluan sinut kainaloon ja anteeksi kun olen tälläinen, etten tiedä mitä haluan.
Minä menin.
Minä menin sinne kainaloon. Hyvin siellä viihdyin ja sainkin paljon halauksia, hellyyttä, massulle silityksiä ja nukuimmekin lähes koko sunnuntain. Herätessä Mies ehdotti että olisimme käyneet jossakin syömässä. (Siis ihan ravintolasta oli puhe)
Ravintolaan ei sitten lähdetty, kun läheisimmät paikat ostoskeskuksessa olivat jo kiinni. Haettiin pitsat ja katsottiin elokuvaa tv:stä. Miten hyvälle tälläinenkin voi tuntua…
Mies lähti yövuoroon ja Minä kotiin nukkumaan. Kotiin ajellessa mietin edellisen päivän kotimatkaa. Sama matka, mutta niin eri fiilis. En ollut enää surullinen, ei itkettänyt. Vaikka eihän Mies ole edelleenkään mitään minulle luvannut.
Miten yksi päivä voi muuttaa kaikki tunteet??
eräs tuttuni (jolle innostuin avautumaan) sanoikin ” Vaikka väität ettet laita tunteita enää peliin ja ettet luota Häneen, sinä loukkaat itsesi. Aina.”
Niin totta.
Tunteet myllertää.
Mies kyselikin tämän päivän suunnitelmiani. Oli kuulemma mukavaa, kun olin kainalossa ja lähellä.