minne katosi positiivisuus

Minne katosivat keveämpi olo, positiivinen suhtautuminen asioihin ja uudenlainen tapa ajatella tunteitaan?

Jonnekkin välille keskusteluun miehen sekä parhaan ystävättären kanssa. 

Mies oli vielä aikaisemmin tyytyväinen yhteiseloomme ja tyytyväinen olooni olin minäkin. Enää näin ei ole, sillä Hän oli tavannut naisen, jota ei saa mielestään.

Tässäpä nyt mies miettii että miksi näin? Onko hän nyt suhteessa oikean naisen kanssa kun täytyy muista kiinnostua. 

Naisena tässä tilanteessa olo on hankalaa ja voin vain todeta,

rehellisyys maan perii

Kaippa sitä täytyy  arvostaa, että toinen sanoo suoraan, mille todella tuntuu..

Vai pitääkö? ystävättäreni mielestä olen hullu kun en ole vielä pakannut kamojani miehen kämpiltä ja toivottanut hänelle hyvää loppuelämää.

Rajansa kaikella, myös rehellisyydellä

no, tässäpä olen enkä muuta voi, totuus sattuu.                                                           Enää en ole mustasukkainen, lähinnä pettynyt, itseeni                                                olen jälleen antanut itseni katsella elämää vaaleanpunaisten linssien lävitse..