perhevalmennus vol.2

Tänään oli perhevalmennuksen toinen kerta. Tällä kertaa aiheena synnytys ja synnyttämään lähteminen.

Paikalle saavuin hieman epäillen, edellinen kerta ei ollut mitenkään mieltä ylentävä.

Ensin katsottiin pari synnytysvideota, jonka jälkeen muodostettiin kaksi ryhmää, miehet ja naiset. Molemmissa ryhmissä mietittiin synnytyksiin liittyviä kysymyksiä, jotka kirjattiin ylös. Miehet miesten näkökulmasta, ja naiset naisten. Lopuksi esiin nousseet kysymykset käytiin vielä yhteisesti lävitse.

Oli mukava saada hieman miesnäkökulmaa, odottamisesta ja synnytyksestä, sekä miesten mieliä askarruttaneista asioista.

Naisten kesken keskusteltiin raskausajan kokemuksista, ja aikalailla samat asiat tuntuivat mietityttäneen ja jännittäneen muitakin.

Oikein antoisa kokemus. Ja tärkeintä mitä mieleen jäi, on kuitenki se että jokainen synnytys on erilainen, eikä sen kulkua voi suunnitella ennalta. Itse pääsen helpoimmalla, kun luotan osaavaan henkilökuntaan, ja keskityn siihen että itsellä on hyvä olla.

Huomenna (Rv37) olisikin aika synnyttäjien vastaanotolle, Pikkulikan kääntämistä varten. Tämäkään ei jännitä enää niin paljoa, kun asiasta on päässyt hieman keskustelemaan tuolla valmennuksessa.

Tällä hetkellä en osaa arvioida ollenkaan, miten päin Likka tuolla mahassa on, vaikka kuinka olen koettanut tunnustella. Oikeinpäin vai väärinpäin, tiedä vaikka olisi sivuttain? Pidetään hullua jännityksessä, ja huominen sen varmistakoon. Toisaalta harmittaisi tehdä ”turha” reissu, mutta tuleepa paikka tutuksi, ja olisihan kyllä kiva saada Likasta vielä muutama ylimääräinen ultrakuva.

Suhteet Oma elämä

Miehen suusta kuultua

Mies palasi ryyppyreissultansa parin promillen humalassa. Oli puhe ollut että tulee kotiinsa yöksi, joten sinne menin yöpymään minäkin. 6 aikaan aamulla Mies tosiaan kolisteli kämpilleen.

Minä:  Eikö olisi sama ollut yöpyä siellä kaverilla?

Mies: Olisi ilmeisesti pitänyt jäädä, siellä olisi ollut pilluakin tarjolla.

Kivat,,, lähit sitten tuolle linjalle. Haistakaa taas koko maailma #¤%&/(!!! Vois vaikka painua kämpille…

***

Minun ja Miehen välinen vitsailu, ”mutakakusta” (Lue, kakku joka sisältää sitä itteään) karkasi Likan ristiäisiin.

Mies: Leivon mutakakun ristiäisiin!

Minä: Mää syötän sen sitten sun sukulaisille!

Mies: Paitti ettei mun sukulaisia tuu sinne….

Aha, no hyvähän tämäkin on tietää tälleen etukäteen niin ei tule yllätyksenä.

***

Mies: Saitko purettua laatikoita?

Minä: Jotain keittiön laatikoita… oishan niitä vielä siellä…

Mies: Eikös sun pitäs koittaa saaha se kämppäs asumiskelposeen kuntoon?

Oliko tämä vihje, että painu omaan kotiisi siitä?

***

Mies: Ei ole reilua että sinä asut mun luona epävirallisesti ja minä en saa etes isyyslomaa…

Minä: En voi mitään sille, että vaan samassa osoitteessa asuva sen isyysloman saa…

Mies: Jos te ootte täällä kun Likka syntyy, ja yhdessä sitä hoidetaan, niin kyllä on epäreilua!

Ai, nytkö sitä Likkaa hoidettaisiinkin yhdessä? Vai oliko tämäkin vihje siitä että pitäisi painua omille kämpille?

***

Mies: Mulla on kauhea ressi niistä tulevista ristiäisistä!

Minä: Ai, eihän se Likka oo vielä etes syntynyt?! (En edes tiennyt että aihe Miestä kiinnostaa)

Mies: Ressaa ajatus sun äidistä ja mun vanhemmista, samankaton alla…

Minä: ?!? 

Mua ressaa enemmänkin se, että kuka sitä pappia kahvittelun ajan porisuttaa…

***

Tässäpä viikon keskustelu saldoa, ja tämän ”suhteen” tilanne kaikessa epäselvyydessään.

Mistään ei tiedetä mitään, ja molemmat koettaa olla ajattelematta sen enempiä. (Tai vähintään sanomatta…)

Suhteet Oma elämä Rakkaus