muutto
Lopultakin sain pakattua, muutettua ja edellisen kämppäni siivottua. Tästä alkaa taas uusi matka, uudessa kodissa.
Kanniskelin itse jopa kevyimpiä laatikoita ja pussukoita. Sitten Äitini sai kuulla minun olevan rv35 ja kielsi kaiken kantamisen. Yksi veljistäni on kuulemma syntynyt rv36, eli Äiti käyttäytyi kuin Likka olisi syntymäisillään huomenna. Heh. ihana äiti 🙂
Pakko myöntää, että vaikka Äidin hössötys välillä ärsyttää, niin harmittaisi jos Hän ei hössöttäisi laisinkaan.
Ilman muuttoapua, ei mistään olisi tullut mitään. Perhe ja ystävät olivat korvaamaton apu. Myös Mies saapui paikalle kanniskelemaan painavimpia huonekaluja. Hän myös kasasi sohvat ja kirjahyllyt. Äitini olisi halunnut myös purkaa laatikoita, mutta sen haluan tehdä itse. ”Tehdä kodin” ja päättää mitä laitan mihinkin kaappiin ja laatikkoon.
Muutosta on nyt useampi päivä, mutten ole yöpynyt yhtään yötä uudessa kodissa. Miehen luokse olen pyytänyt päästä yöpymään. Ja olen päässytkin.
Muuttoa edeltävänä yönä kävimme keskustelun, Miehen aloituksesta. (Itsehän en niitä enää aijo yrittää) Se mitä Mies tarkalleen halusi sanoa, jäi epäselväksi. Selväksi tuli ainoastaan se, että mitä lähemmäs h-hetki tulee, sitä enemmän Häntä ahdistaa ja stressaa. Sama täällä.
Kauheasti kysymyksiä, ja niin vähän vastauksia.
Tällä menolla jommankumman hermot pettävät ennen h-hetkeä.
