9 viikkoa aikaa

Onnistuin eilisiltana lietsomaan itselleni ressin kaikesta mitä en ole vielä tehnyt. Tai kaikesta mitä vielä pitäisi ehtiä.

Raskausviikko 31+1 ja vielä pitäisi mm.

  • pakata kamat ja muuttaa.
  • Purkaa muuttolaatikot ja ”rakentaa pesä”. (Siis se pesänrakennusvietti, joka on itsellä ollut vähän hakusessa)
  • Hommata isompi auto (kyllä se lapsi mahtuu ihan tavalliseen henkilöautoonkin)
  • Pestä ja lajitella vauvan vaatteet
  • Hankkia ”ykkösvaunut” eli mieleiset yhdistelmävaunut
  • Maalata pinnasänky

Päätin jo aikoja sitten etten ota ressiä vauvan vaatteista, ynnä muista tarvikkeista.  Ressiä riittää muutenkin. Mutta.. 

Nyt tuntuu sille että jotain elintärkeää on jäänyt hankkimatta!

Pikkulikalle valmiina ovat siis,

  • Vaatteet päälle, ensimmäiselle kotimatkalle. 
  • Turvakaukalo, jossa matkustaa kotiin.
  • Kotona äitiyspakkaus, jossa nukkua.
  • Tuttipulloja, joista imaista, jos tissi ei kelpaa
  • Entäs se tutti? se on vielä ostamatta….!
  • ”Retrovaunut” eli ”kakkosvaunut”, joita saamme käyttää niin kauan kuin haluamme. 

Onko jotain sellaista mitä Pikkulikka tulee siis tarvitsemaan heti synnyttyään? Onko jotain olennaista jäänyt huomioimatta?

Onko jotain sellaista mitä en voisi hankkia lapsen syntymän jälkeen?

Pois turha ressaaminen! Kyllä tässä maassa aina joku kauppa auki on 🙂

(Nyt kun näin menin manaamaan,niin päättää neiti tietenkin syntyä juhannuksena kun kaupat on kiinni :D)

Ressiä helpottaakseni tuli lausehdettua muutama sana jäljellä olevista 9viikosta myös lapsen isälle. Virhe!

Kyllä meni Miehellä ilme mietteliääksi.. Mitään ei kuitenkaan kommentoinut. Toivottavasti tämä ei nyt lietsonut kauheita tulevaisuuden näkymiä Miehen päähän.

 

Suhteet Oma elämä

uneton yö ja rv 30+2

Löytyisikö kauneusvinkkejä silmänsä turvoksiin itkeneelle? puoli yötä valvoneen silmäpussit kaipaisivat myös käsittelyä…

Ahdistus ja paha mieli purkautuivat lopulta lohduttomana itkuna keskellä yötä. Riittämättömyyden tunne oli musertava.

Nyt on vain surullinen/haikea olo, enää ei itketä. Uskoisin, että paha olo vain piti päästää ulos, että voisi nähdä taas asioita uusin silmin.

Unettoman yön jäljiltä raahauduin neuvolaan. Rv 30+2 ja kaikki arvot ja paineet kunnossa. Mahakipuani koskien en saanut vastauksia. Sen sijaan sain kauhean määrän kysymyksiä yksityiselämääni koskien, ja ei, edelleenkään neuvolantäti ei ole paras kaverini, jolle kertoisin kaikki asiani pieniä likaisia yksityiskohtia myöten. Sanotaan nyt näin että ei, edelleenkään lapsen isä ei tule sinne neuvolaan kanssani.

Ai, näytän väsyneeltä? Itse olet suorastaan tekopirteän oloinen….

Sain myös ”nuhteita” täyttämättä jääneestä paperista.

Ai mikä esitietolomake? Köh köh….

Neuvolasta porhalsin suoraan keskusneuvolaan ultraan. Kyllä, taas ylimääräinen ultraus. Tällä kertaa lääkäri tutki tarkemmin virtauksia ja edelleen tutkittiin lapsen kokoa. Pikkulikka kasvaa alimman käyrän mukaan (edelleen) ja painoarvioksi merkittiin 1,2 kg.

” Siro tyttö, mutta kaikki on kunnossa. ” Totesi lääkäri.

Sain kuukauden päähän kontrolliajan. Siis ultraan. Tätä hieman ihmettelen kun kerran kaikki on kunnossa.

Raskausviikko 30. Tuntuu niin uskomattomalta, kun asiaa pysähtyy ajattelemaan. Noin kymmenen viikon päästä minulla on pikkuinen, jonka saan syliin. <3

Ulkona paistaa aurinko. Ehkä tästä voisikin tulla hyvä päivä.

Suhteet Oma elämä Rakkaus