voihan partyt

Minä ja Mies facebuukissa: 

– Kaverit kyselee bimmerpartyihin lähtemisestä..

– nii eikös se ollu teillä joku joka vuotinen reissu..

– Joo jokavuotinen keikka ja tarkotus ois tietenki taas selviytyä sinne.. 

  se party on sitte 5-7.7

  Millon sen muksun piti syntyä?

– sehän on sitte hyvään aikaan

 3.7

Tässäpä keskustelu, joka käytiin viimeyönä, Miehen ollessa yövuorossa. 

(Selvennetään tähän taustatiedoiksi, että minä kyllä muistan paremmin kuin hyvin viimevuoden bimmerpartyt, vaikken ollut mukana. Ei niinkään positiivisia muistikuvia tuolta viikonlopulta.)

Eli nyt taas mietintämyssy päässä, pohtii hän.

Tarkoittaako tämä että lapsen syntyminen ei mene ryyppy reissun edelle? Siis syntyy pikkuinen sitten ennen tai jälkeen lasketunajan tai ennen tai jälkeen bimmerpartyjen.

(Mietintämyssyn lisäksi jalassa mustat sukat.)

Minulla tietenkin ajatuksena takaraivossa, että nämä ”kaverit” jotka kyselivät ryyppyreissulle, eivät välttämättä ole miehiä, ja eivät välttämättä halua olla vain kavereita..

Pakko myöntää, että en ole enää näitä synnytys asioita niinkään ajatellut. Eihän minulla ole mitään valtuuksia kieltää Miestä lähtemästä. Mutta onko sillä merkitystä mitä minä haluan?

Tämä keskustelu vaikutti merkittävästi viimeyön unen laatuun. Pakko tästä on vielä puhua, jahka tuo Mies tuolta herää.

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus

ylimääräinen ultra

Ja viimein koitti päivä, Rv25+5 kun pääsin taas näkemään pikku-likan!

Mies pääsi sopivasti töistä juuri ennen aikaa, ja saapui Hänkin paikalle.

Kyseessä oli ilmainen ultraus kerta, jonka tarkoituksena oli rakenneultran harjoittelu. Rakenneultrahan minulle on jo tehty, mutta hoitaja tarvitsi lisää harjoitusta. Paikalla minun, Miehen ja hoitajan lisäksi oli myös opiskelija, joka seuraisi rakenneultran etenemistä.

Kaikki näytti olevan hyvin, eikä mitään poikkeavaa löytynyt. Pikku-likka aukoi suuta ja koukisteli jalkojaan. Myös kädet löysivät mitä ihmeellisimpiä asentoja.

Kuvien tulostelemisesta hoitaja tuntui olevan kovinkin innoissaan, ja nyt on sitten taas pikkuisesta uusia kuvia.

Lopuksi hoitaja sanoi pikku-neidin olevan edelleen pieni, ja kasvavan matalimman kasvukäyrän mukaan. Mitään hätää ei kuulemma ole, ja kaikki on hyvin,

MUTTA  (Tämä ei koskaan tiedä hyvää )

kaiken varalta

Hän varaa uuden ultra-ajan lääkärille, kuukauden päähän, joka voisi tutkia tarkemmin virtauksia, ja päättää pitääkö pientä alkaa seuraamaan aktiivisemmin.

Päällimmäisenä itselleni jäi se, että toinen on pikkuinen, mutta käyrillä. Ei siis syytä paniikkiin ja hätäilyyn. 

Toisaalta jäi hieman kummittelemaan. Itsekkään en ole ollut mikään jätti-vauva (3330g), mutta sukutekijät alkavat näkyä kuulemma vasta 2-3 viikon päästä.

Suhteet Oma elämä