Mies oli päätynyt lukemaan jälleen blogiani.

” Voi tota sun blogia ja sitä mustamaalausta. Siitä saa todellakin sellasen kuvan, etten oo osallistunu mitenkään vauvan hoitoon ja kotitöihin ja mihinkään, vaan pelkästään ryyppään jne.. Vain pelkkää negatiivista.”

En ole tarpeeksi siis hehkuttanut kuinka hän on auttanut huutavan ja itkevän Pikkulikan kanssa. Kyllä minä arvostan niitä öitä, jolloin hän on valvonut ja ravannut ympäri kämppäänsä karjuvan vauvan kanssa. Ja antanut minun nukkua. Valitettavasti näiden hyvin nukuttujen öiden jälkeen, olen seuraavat päivät kuunnellut sitä kuinka häntä vituttaa, ja väsyttää, kun hän on valvonut. Kuinka lapseni ei ole normaali ku hän huutaa mahaansa, ja kuinka minä vain olen nukkunut. Valitettavasti tästä on tullut minulle vain paha mieli, ja huono omatunto, siitä hyvin nukutusta yöstä.

En ole kertonut kuinka hän on siivonnut ja tehnyt ruokaa, ku olemme olleet hänen luonaan. Kiitos siitä, itse olen olut tyytyväinen kun ei tarvinnut yrittää tehdä ruokaa yhdellä kädellä, ja sain rauhassa käydä suihkussa. Olen ollut helpottunut, kun voi laskea vauvan sitteriin, ja tiedän että vessassa ollessani joku nosta hänet syliin, jos iskee huutoitku. On myös ollut mukavaa oleskella hänen puhtaassa kodissaan, minulta kun oli monenlainen touhuaminen kielletty, että sektiohaava saisi parantua kunnolla. Kiitos siis näistä arjen helpotuksista, ehkäpä niistä ei ole osannut kiittää ääneen. Näistäkin tuli nyt paha mieli, itse ku oli vain ajatellut itsekkäästi, että ompa ihanaa kun on joku auttamassa.

En myöskään ole ylistänyt häntä, kuinka hän korjasi neljän lomapäivänsä ajan minun autoani. Tämä jos joku oli hatun noston arvoinen tempaus, kun eivät olleet edes rahaa vailla korjauksesta. Mietin kyllä että viskipullotko niille miehille pitäisi hakea, olisiko se tarpeeksi hyvä osoitus siitä että olen kiitollinen?. Valitettavasti laatu viskit (joihin korjajat ovat mieltyneet) ovat todella hintavia, joten jäi suunnitteluasteelle tämä alkossa vierailu. Toisaalta huutavan vauvan kansa ei väillä jaksa lähteä edes kavereille kahville, saatikka sitten alkoon, ja kieltämättä oli myöskin raha kysymys.

” Taitaa olla sun raivon purku kanava tuo blogi.. Huomannu vaan, ettei sieltä minusta löydy juurikaan mitään positiivista koko ajalta Mää oon se tarinan paholainen koko ajan, vaikka väliin mahtuis hyviäkin asioita. Mut niinhän se yleensä menee, ettei ihmistä hyvästä muisteta, vaan pahasta ”

Nyt kun nämä asiat on tuotu esille, haluan vain lisätä etten ole kiittämätön ihminen, jos joku niin on ajatellut. Tämä blogi on ollut eräänlainen huonon olon kanava, jolla olen purkanut pahaa oloani. Monesti raskaus-aikana mietinkin kuinka lopetan valittamisen ja keskityn vain positiivisista asioista kirjoittamiseen. Eipä kuitenkaan onnistunut, ehkäpä minä olen vain todella negatiivinen ihminen.

Nyt siis haluan kertoa teille lukioille että Mieshän ei ole pelkkä paskiainen. (Enhän minä muuten olisi alunperinkään häneen rakastunut)

Tässä otteita mm. siitä kuinka hän tekstini luettuaan ymmärtää minuakin –> ” Eikä se baarista sinne könyäminen enää tunnu ollenkaan hyvältä ratkasulta.. ennemmin hävettää .”

ja kuinka kaikkia omia puheita voi vielä hieman yrittää pehmentää –> ” No johonki piti mennä ja se tuntu oikeelta..”

Kiva jos kännissä tuntui sille. Taas. Kiva kun olen hieman kiinnostavampi, kun olet humalassa.

(Äänessä hieman katkeruutta, mutta ei suinkaan kiittämättömyyttä)

Kaikilla asioilla on aina se toinenkin puoli, ja kokemuksia niin monta kuin on kokijoitakin.