Toissatoissa päivänä:

Katsottiin miehen kanssa elokuvaa. Juomina miehellä oli useampi olunen. Kesken elokuvan Hän jäi tuijottamaan minua, ja tuumasi että minun pitäisi muuttaa hänen luokseen.

-Siis tä….?!

 Voi ei! Minä niin haluaisin rakentaa pilvilinnan tuon hieman humalaisen pyynnön vaikutuksesta, ja unohtaa kaiken tapahtuneen ja perustaa perheen vaaleanpunaiset lasit silmillä.

Parisuhde, perhe, talo ja rakkautta… Tälläinen taitaa kuitenkin olla niitä minun prinsessaunelmia? 

Fiksuna, keskustelutaitoisena ihmisenä tietenkin ohitin puheenaiheen, enkä vastannut mitään. Minähän en tälläisista keskustele jos toinen ei ole selvinpäin. Jatkoa seuraa..

Tänään:

Käytiin rakenneultrassa rv21+6.

(Kyllä, Mies tuli mukaan. Tämä merkitsi minulle paljon.)

Ennestään tutun lääkärin sijasta sain rakenneultria harjoittelevan hoitajan.

(Kyllä, siis taas harjoittelija. Onneksi ihana sellainen.Ei haitannut yhtään.)

Kaikki oli niinkuin pitikin, ehkä ”hieman pieni”, muttei liian ja sukupuolikin varmistui.

-Vilkas tyttövauva. kertoi hoitaja.

Lisäksi hoitaja pyysi tulemaan kuukauden päästä uudelleen,että Hän voisi harjoitella lisää! Siis yksi ylimääräinen, ilmainen mahdollisuus nähdä pikkuinen! 

Prinsessaunelmia olis tulevaisuudessa tiedossa joka tapauksessa <3

Ajatelkoot kukanenkin mitä tahtoo, mutta ajattelin maalata tulevan prinsessan pinnasängyn vaaleanpunaiseksi.

” Mutta vaikken mä saanut sua pilviin, joku toinen sut sinne kuljettaa. 

Sillä maailma elää, ja vie sinutkin mukanaan. ”

http://www.youtube.com/watch?v=3AnYC7q1KiE

Tämä piisi Suvi Teräsniskan tulkitsemana laittaa ajattelemaan elämää. Tai oikeastaan elämäni miehiä.  

Ajatuksissani laulan tätä lapsen isälle.

”  Ja siihen kai kaikki kaatui, kun et halunnut nähdä huomiseen. ”

Ja  entinen kihlattuni, nykyinen ystäväni laulaa tätä minulle.

” ja kun me viiden vuoden päästä kadulla kohdataan,sä työnnät lastenvunuja et ehkä mua enää muistakkaan,sillä vaikkken mä saanut sua pilviin joku toinen sut sinne kuljettaa sillä maailma elää ja vie sinutkin mukanaan… ”

Aina ei rakkauden tunnustukset mene oikeille henkilöille, tai ne tunteet laantuvat ja lakkaavat olemasta. 

Oikeastaan tuntuu kamalalta, että monen vuoden jälkeenkin ystäväni haikailee aikoja joita meillä oli. Nyt minä vasta ymmärrän millaista surua Hän on tuntenut sisällään, kun minä jätin Hänet. En vaihtanut toiseen, en vaan enää rakastanut tarpeeksi…

Kauheaa miten toista voi loukata.

” Sä pelkäsit aina vaan sitä, et sä joutuisit toista loukkaamaan ”

Typerää ja sekavaa tunteilua, hyvä ettei itku tullut kun tämän kuulin. Laitetaan hormoonien piikkiin.!

Pikkuinen on pitänyt hiljaiseloa nyt parin päivän ajan. Ensi viikolla olisi rakenneultran aika. Mies aikoi tulla mukaan.

” Joku löytää susta onnen, ja opettaa sut rakastamaan ”