masennusneuvola

( Ärsyttää ihan sikana… )

Kävin taas neuvolassa. Täytin voimaantumis-kaavakkeen kiltisti kuten kunnontytön kuuluu ja sitten keskusteltiin lappuun liittyvistä asioista mm,

  • Parisuhde
  • oma perhe
  • Alkoholin käyttö ja tupakointi
  • omaanko taitoja siivota kämppääni
  • uskonko omiin kykyihini hoitaa tulevaa lasta

Suupalttina tietenkin innostuin selittelemään ummet ja lammet lapsuudestani. (Parisuhde asioissa nyt ei ollut mitään sen suurempaa kerrottavaa) Kerroin olevani hyvinkin varma, että kaiken maaliman äidinvaistot kyllä ovat jo nostaneet päätään ja että rakastan pientäni jo nyt, vaikkei olekkaan vielä syntynyt.

Jos tulee kysyttävää, tai ongelmia lapsen kanssa, on minulla läheisiä joiden puoleenkääntyä. Osa luultavasti tulee neuvomaan ja kertomaan mielipiteitään vaikken niitä pyytäisikään. Elämän tilanteeni tiivistettynä: Voin hyvin, minulla on ystäviä ja ihana perhe. Minä teen mielelläni ruokaa ja siivotakkin osaan. Alkoholia en käytä, ja tykkään käydä kävelyllä.

Neuvolan täti kuunteli tarkkaavaisesti ja keskustelu eteni luontevasti, kunnes yhtäkkiä täti alkoi paasata minulle masennuksesta.

” Tiedäthän sinä, että jos tuntee olonsa jotenkin voimattomaksi täytyy siitä sanoa tänne neuvolaan” ” Me kyllä autamme, ja voi saada sitten kotiapuakin..”

Kerroin tädille hieman hämmentyneenä etten tunne itseäni masentuneeksi, enkä voimattomaksi.

”Raskauden jälkeinen masennus on kuules tosi yleistä nykyään.. Sitä ei voi tietää jos sellainen iskee, ja sitä ei kyllä itse huomaa..”

Elikkäs ilmeisesti täti luki rivien välistä että olen joko masentunut, koska mikään ei tuntunut olevan huonosti, tai sitten taidan tietämättäni kuulua johonkin ryhmään joka suurella todennäköisyydellä sairastuu raskauden jälkeiseen masennukseen.

Vähintään tuli jotenkin syytetty olo. Tässäpä mietittävää itselleni, jos vaikka olenki masentunut, envain huomaa sitä?

Vähintään alkaa masentaa, ei se kun paino nousee, verenpaineet oli vähän koholla, vaan kun hyvän päivän pilaa inhottava et kerro minulle kaikkea, ja tiedän sen-katse. (En edelleenkään pidä neuvolantätiä parhaimpana ystävänäni, ja se taitaa tietää sen?)

Suhteet Oma elämä

Tuolla mahassa on vauva

Miehen lapsille kerrottiin tulevasta pikkuisesta. Pääsyy tähän oli pinnasänky, jonka Mies lupasi majoittaa, kunnes saan isomman asunnon. Pinnasängyn ilmestyminen taloon, olisi saattanut aiheuttaa suuren määrän kysymyksiä, joten   ei muutakuin vauva-uutista julkistamaan.

Nuoremmille asiasta mainittiin saunassa, Mies vain päätti alkaa silitellä massua kesken saunomisen ja tuumailla että;

-ompas se massu vähän kasvanut.

– Miksi sää kokoajan kommentoit sen mahaa?

– Arvaattekos mikä siellä voisi olla kun se noin on kasvanut?

Tähän vastaukseksi molempien huomio muttei sanaakaan

-Tuolla mahassa on vauva.

Ykkösluokkalainen käänsi päänsä pois eikä sanonut mitään, toljotti hetken tyhjyyteen ja poistui saunasta suihkun puolelle. Kakkosluokkalainen sen sijaan (hetken hiljaisuuden jälkeen) alkoi osoittaa suurta kiinnostusta vatsaani kohtaan. 

Kun kerrottiin että  massussa on vauva, kysyi tyttö isältään että, sinullekko?

Seuraavaksi Hän kyseli olemmeko menossa naimisiin? Kuinka iso se on, ja joko se potkii? 

Vanhemmat lapset ovat yläkoulu ikäisiä, ja heille asia kerrottiin yhdessä katsotun elokuvan päätteeksi.  Toinen sai naurahdettua että ” aika jännä ” ja onnitteli hetkeä myöhemmin, ja toinen ei sanonut mitään. 

Kaikki reaktiot olivat ennalta odotettavissa. Varmasti tämän uutisen kuuleminen vaatii sulattelua.

Seuraavana päivänä lähdimme nuorempien kanssa kylään Miehen siskon luokse, sillä Hän oli tarjonnut ylimääräiseksi jäänyttä pinnasänkyä. Sänky oli jykevä ja hyvä kuntoinen, joten tietenkin se kelpasi. Itse olen enemmän kuin kiitollinen. Mukaan saimme myös turvakaukalon.

Palatessamme sängyn haku reissulta, olivat vanhemmat lapset lähteneet äidilleen. Mies oli tästä kummissaan ja soittelikin perään, kun olivat lähteneet ennen aikojaan, ilmoittamatta. 

Minä pahoin pelkään että tämä vauva uutinen oli vanhemmille lapsille liikaa, ja siksi lähtivät..

Sisarus-suhteet ovat monimutkaisia. Itse toivon että näistä neljästä joku pystyisi hyväksymään pikkuisen sisaruksena ja haluaisi olla hänen elämässään mukana. 

Itselläni on sisko- ja velipuolia, niin nuorempia kuin vanhempiakin. Uskon että sisarukset ovat rikkaus, kutsuttiinpa heitä sitten kokonaisiksi tai puolikkaiksi.

Tämän illan jälkeen jäinkin Miehen luo yöpymään useammaksikin yöksi. Nyt taas olen kotona ja ikävöin kainaloon. Syvä huokaus.

Yksin kämpillä on ikävä, ja Hänen luonaan raastaa totuus.

Suhteet Oma elämä Rakkaus