elämän ”pakkoja”

VAROITUS, tämä kirjoitus sisältää masentelua ja vittuuntuneen äitialokkaan vuodatusta

Eläessä ei ole pakko, kuin…

  • maksaa veroja
  • kuolla joskus
  • tulla isäksi vasten tahtoaan

Useamman yön/päivän miehen luona viettänenä aloin jälleen uskotella itselleni että kyllä se ”alkujärkytys” siitä vielä laskee. Ja Mies haluaisi ihan itse olla kanssani ja sitten lapsille isä,kun he joskus syntyvät. Niin väärässä, TAAS. 

Tarvittiin yksi kahvitelureissu, ”hänen ystävänsä ” luona.

(lue: entisen panonsa luona, joka edelleenkin mustamaalaa minua koska menetti seksiseuransa minulle )

Eipä seura enää kelvannutkaan, ja kovasti on Mies taas sekaisin omien tuntemustensa ja ajatustensa kanssa. Illalla viinipäissään laitteli jopa viestiä ettei hänellä ” liene muuta ulos pääsyä tilanteesta kuin ystävänsä viinilasi,köyttä ja jakkara tallissa… ”

noniin. Ompa mukavaa taas olla se kaiken pahan alku ja juuri joka nyt pilaa toisen elämän tekemällä hänelle lisää elätettäviä. 

Kaippa tässä elämässä on pakko pilata jonkun elämä, ettei pilaisi omaansa?

Loppu sanoiksi vielä:

”Anteeksi, etten kaikesta yrittämisestä huolimatta meinaa kestää kaikkea tätä”

Katkerana vastasin etten mitään voi jos Hän ei kerran kestä. Ja kehotin jatkamaan elämäänsä niinkuin minua, ja ”niitä” ei koskaan olisi ollutkaan. Hänellä on oikeus valita myös niin. 

Taisi olla joku lakipykäläkin jonka mukaan isällä on oikeus lapseensa, ei lapsella isään. Hän voi allekirjoittaa lasten syntymän jälkeen paperin jossa lukee ettei halua tavata lapsiaan.

Tähän en saaut enää kommenttia ja painuin itse unille, katkerana ja yksinäisenä, itkuisena.

Ja vuodatus jatkui aamulla.  (Niin tosiaan mikä minä olen näitä vuodatuksia kuuntelemaan!?)

”Ettei enää onnistu olla niinkuin niitä ei ollenkaan olis, ovat pilanneet jo niin monta asiaa.” 

Hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille, minun on jo pilalla. Koetappa tässä pysyä  positiivisena ja iloita tulevista elämänmuutoksista. Toisaalta vaikka neuvolantäti sanoikin että nyt iloisena olla, niin eipä sekään ole pakko… Kyllä tässä tarvisi jonkun ”onnenpotkun” perseelle että piristyisi.

*****

Tuli vielä mieleen, että olin haaveillut tatuointia, jossa olisi teksti ”You don’t have to”

Raskauden myötä tatuoinnin ottaminen toki lykkääntyy, mutta se sai myös uuden merkityksen.

Minun ei ole pakko tehdä abortia!

Aiemmin tämä tarkoitti minulle elämässäni monenlaista muuta ”pakkoa” ja koin sen niin tärkeäksi oivallukseksi elämässäni että olin sen myös valmis itseeni tatuoimaan. jääköön tatuointi muhimaan takaraivoon ja nyt etsimään autoa lumen alta.

Suhteet Oma elämä

juorukelloja ja ”ystäviä”

Jokainen jolle olen kertonut raskautuneeni, on ilmeisesti kertonut jollekkin tämän uutisen eteenpäin.

Äiti kertoi parhaalle ystävälleen, serkkulikka kertoi isälleen, kaksi ystävää kertoivat omille vanhemmilleen, miespuolinen ystävä juorusi omille ystävilleen..

(Mies on kertonut ”karusta kohtalostaan” kaikille, työkavereistaan lähtien, tosin lapset ovat myös hänen joten tätä ei kaiketi lasketa juoruamseksi?)

Maailma on pieni.

Etelään muuttaneelle veljelleni en ole vielä saanut aikaiseksi soittaa, ja isäpuolelleni pitäisi asiasta kertoa. Tällä menolla puoli Suomea tietää ennenkuin massu näkyy..

Miksi sitten en halua että kaikki tietävät? Koska pelottaa että jotain sattuu.

******

Isä-kuvio ei sinänsä ole muuttunut, tosin nyt olen useamman yön ja päivän viettänyt Miehen kanssa.

Toisen kanssa on vaan hyvä olla..

niinpä koetan päivittäin muistuttaa itseäni hänen mielipiteestään masuasukkeja kohtaan.

Mies lähti eilisiltana ryyppyhommiin ystävänsä luo, joten sain toimia kuskin ominaisuudessa. Vähän ennen lähtöä Mies ilmoitti, ettei häntä tavitsekkaan hakea, Hän jäisi yöksi. No eipä minun tarvitse väkisin valvoa.

Olin noutanut itselleni kuoharipullon, Ja ajelin ystäväpariskunnan luokse iltaa istumaan. Ajattelin että kun ystävät laittavat unille niin ajelen kotiin nukkumaan.

Yllätyksekseni paikalla oli yksi, josta minulle ei mainittu ja mietinkin paljastuuko raskaus. Onneksi Hän ei humalatilaltaan huomannut pullon kyljessä kissan kokoisilla kirjaimilla olevaa tekstiä juoman alkoholipitoisuudesta.

Sain Häneltä myöskin positiivista huomiota tupakan polton lopetuksesta.

Yllättäen ystävättäreni ilmoitti että hänelle tulee kyyti puolen tunnin sisään. Tyttöjen iltaa viettelemään oli lähdössä. Baariin pika-valmistautumisen välillä naurahti vain että onko ikävä tälläisiä äkkilähtöjä?

Nytkö saa syyttä taas hormoneja! kylläpä ärsyttää! luulisi että kaksi lasta odottanut nainen kyllä tietää että eivät ne menohalut ole mihinkään kadonneet! Ja lisäksi Ystävä oli luvannut pitää minulle illan seuraa, ja rivien välistä luettuna ei seurani paariin kelvannut..

Vaikka olenkin nyt raskaana niin kyllä minäkin haluan viettää tyttöjen iltaa, ja meikkailla ja valita vaatteita,lähteä baariin tanssimaan ja ihan vaan käydä välillä kylillä.

Onneksi löysin muuta seuraa loppuillalle, ja lähtiessäni katsoi raskaudesta tietämätön kummasti minua ja puolillaan olevaa skumppapulloani.

Miespuoliselle kaverille ajelin sitten katsomaan leffaa. (Ja saatiin tännekkin lunta! komiasti pöllysi mootoritiellä!)

Loppu yön huipennus taisi olla kun pyydettiin tulemaan kainaloon ja jäämään yökylään. Siis mitä!?! Mehän ollaan vaan ystäviä…

En sitten mennyt, enkä jäänyt ja tilanne ohitettiin naureskelemalla..

Viikonlopun kysymys saldo:

  • Milloin on oikea aika lopettaa raskauden ”salailu”?
  • Saako juorukelloille vetäistä herneen nokhaan!?
  • Miten suhtautua ”ystäviin” joiden mielestä et enää olekkaan loisto baariseuraa?
  • Miten suhtautua ”ystävään”, joka ehdottelee ”kainaloon tulemisia”?
  • Kannattaako miespuolisen ystävän ehdotuksista kertoa Miehelle, jonka kanssa vielä toivoisi välien lämpenevän?
Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe