raskauden ”hehku”

Mitä odottaa kun odotat

Ystävättären kanssa vietimme laatuaikaa elokuvan merkeissä. Hän oli vuokrannut mitä odottaa kun odotat-elokuvan, näin kun raskaana ollaan molemmat. Valmistimme kana-salaattia, ja jälkiruuaksi kermajäätelöä. namnam 🙂

Elokuva itsessään ei ollut kovin mieleen painuva, odotin jotain enemmän. 5 paria, kaikilla erilainen elämän tilanne ja omat ongelmansa, ja sitten saavat vauvat. the end. 

Muutamassa kohdassa sai jopa nauraa. Valitettavasti stereotypia miehestä, joka ei osaa lastaan hoitaa mutta ottaa rennosti, oli yksi elokuvan eniten mieleen painuvimmista asioista.

Miksi miehet ottaa aina rennosi ja naiset on sitten niitä hätäisiä tiukkapipoja? kysyn vaan.. typerät stereotypiat..

Elokuvan tiimoilta aloitimme keskustelun raskauden tuomasta ”hehkusta”

Sain kuulla paljon raskaana olosta, asioita joista ei puhuta. Eräitä näistä;

Peräpukamat

Yksikään perheellisistä ystävistäni, ei ole koskaan maininnutkaan tälläisista asioista. On kuulemma äärimmäisen nolo vaiva, ja vieläpä yleinen? Minun korvaani kuulosti lähinnä kivuliaalta.

Entäs sitten imetys. Maidon riittäminen on kuulemma ongelma, se ei joko riitä (tunnet itsesi huonoksi äidiksi )tai sitten sitä tulvii yli äyräiden (vaihdat sairaala kaapua 4kertaa päivässä eikä kenellekkään jää epäselväksi että etumuksesi tulvii) 

Vaan entäpä se kaunis mielikuva levollisesta äidistä joka kaikella rakkaudella ruokkii tyytyväisyydestä tuhisevaa vauvaansa?

Imettäminen kuulemma sattuu! (siis jos maito ei nouse?..)

Kamalaa.

Ystäväni kertoi kuinka oli sairaalassa itkua vääntänyt, kun lapsi koetti imeä.

Turvotus,

jota minulla itselläni ilmeisesti esiintyy. Tunnen oloni kokoajan turvonneeksi pallokalaksi, ja nyt jo tuntuu että 2kk sitten ostettu takki puristaa koko vatsan alueelta. (rv8 eli ei se massu vielä kasva)

Ystäväni jo naureskelikin, ettei mene kauaa kun joudun luopumaan korkokengistäni.

Niillä kävelyä ei kuulemma suositella ja luultavasti en niillä voisi käppästäkkään kun joka paikkaan sattuu ja selkää alkaa kolottaa?! Ja jalkani kuulemma turpoavat, elikkäs eivät edes mahdu loppu ajasta jalkaan?!? Siis mitä!

kyllä joku viisasteli etten loppuajasta pysty kengän nauhoja solmimaan, eli parhaan kengät lienevät töppöset jotka vaan ”nakataan” jalkaan. mutta että pitäisi ihan uusia lähteä ostamaan koska vanhat nilkkurit/saappaat ei mahtuisi jalkaan!?

PMS oireita muistuttava mielialan vaihtelu

Ketäpä ei ärsyttäisi, jos on huono päivä ja joku miespuolinen sattuu heittämään ”sillä on Ne päivät” -kommenttia.

Täällä Miespuolinen alkoi nokkelaksi ja aina kun jokin ärsyttää ja vituttaa, olen PMS oirehtivainen, aina mitä erilaisimmilla nimiväännöksillä… Todella ärsyttävää, ja vielä enemmän ärsyttää se että Mies tietää ärsyttävänsä. Eilen sitten tuli reagoitua hieman yli ja täräytin Miestä avaralla. öööö……

Miestä kyseinen asia lähinnä nauratti ja irvaili jo odotelleensa kyseistä reagointia, vihaisen mulkaisun sijaan. Siis miehestä on kivaa koetella mun hermoja!?!

No sitten kyseinen asia alkaa tietenkin itkettämään. Niinkuin kaikki muukin itkettää..

Tänään heräsin puoli 6 vessaan, ja sen jälkeen ei uni tullut –> nälkä. Suunnistin jääkaapille, sillä kaksoset ovat selvästi varastaneen kaikki mahdolliset ravintoaineet minulta yönaikana. Päässä pyörii kaamea määrä ajatuksia, ja peiliin katsoessa mietin että leikkaanko hiukseni lyhyeksi että näyttäisin edes hieman äiti-ihmiseltä. Näytän väsyneeltä, juurikasvuakaan en on ole vielä jaksanut värjätä piiloon vaikka värikin löytyy kaapista.

koetappa tässä sitten etsiskellä sisäistä raskauden hehkua peilistä.

Hyvää lauantaita, ja jatketaan sen hehkun etsimistä!! 🙂

toivottelee jääkaappia par.aikaa tyhjentävä pallokala 😀

Suhteet Oma elämä Rakkaus Leffat ja sarjat

1 neuvola

Ensimmäinen neuvola aika sattui tietenkin aamu 8. En valita ”aikaisuudesta”, mutta kun rytmit on aivan sekaisin ja kokoajan väsyttää.

Huomasivat neuvola-täditkin haukotteluni.

2 tunnin aikana ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoisempaa. Kovasti kyselivät mille rskaus minusta tuntuu ja kerrottuani tilanteesta rehellisesti, eivät ainakaan tuominneet. Itkunkin päästin (noloa), kaippa sitä jotenkin hyväksyi samalla sen että olen vauvojeni kanssa tulevaisuudessa yksin.

Tarkastettiin että ei ole hemoglopiinit koholla ja piti se pissa-testikin antaa. kaikki oli ok. Käytiin läpi sairaudet, ja sukulaisten sairaudet ja sitten olisi vielä pitänyt tietää nämä miehen puolelta. Kyllähän minä niitä kyselin, muttei mitään mielikuvaa ollut kun niitä olisi pitänyt kertoa.

Lopuksi kysäisin että onko se tavallista/yleistä kaksoisraskaudessa, että toinen ”tippuisi matkasta”. Täti vastasi että näitä tapahtuu, muttei osaa sanoa. Toivottavasti pysyvät molemmat mukana loppuun asti.

Ystävättäreni tuumasi minulle  edellisenä päivänä että minä olen kauhean kyyninen, tämän raskaus asian kohdalla. Ehkäpä, mutta jos sitä alitajuisesti valmistautuu pettymyksiin?

Äiti soittelikin myöhemmin perään ja kyseli neuvola käynnistä.

Hänen ohjeensa oli että minun olisi turhaa kertoa miehen ja minun tilaanteesta neuvolassa. Vaan minäpä olinkin oma itseni, avoin ja puhelias.

Neuvola keskustelu muuttui pian huoleksi liian pienestä huoneistosta jossa asun (vuokralla), sekä liian pienestä autostani.

Kyllä, olen näitäkin miettinyt. Ehkäpä muuttaminen on paikallaan, kun asustelen 38 neliöisessä yksiössä, luhtitalon toisessa kerroksessa.

Farmari lienee paras vaihtoehto, kun autoa ajattelee. 

Mutta en minä jaksa näitä vielä ressata 🙂 Kerkiän minä näitä ajatella joulun jälkeenkin.

Ennen joulua siis lisää lääkäri,laboratorio ja ultra aikoja. Joulun alla tai sen jälkeen olisikin ihana lähteä reissun päälle, ehkäpä jopa ulkomaille jonnekkin lämpimään? haaveilua.

Miehen luokse tuli mentyä. Mukana Hän ei siis ollut, eikä mitään kysellyt, joten en mitään kertonutkaan.

Käytimme hänen nuorisonsa uimahallissa, ja mukavaahan meillä oli. Loppu ilta pyörähti, kun autoin molempia kotitehtäviensä parissa. Automaattisesti jäin yöksi.

Kamala, kuinka sydän haluisi uskoa että kaikki olisi kuten ennenkin 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus