yön ylitse mietittyäni mustasukkaisuus asiaa, tulin seuraavanlaiseen johtopäätökseen.

mikäli mies jota minä rakastan, ei voi rakastaa minua takaisin, ja lähtee etsimään niitä minua parempia morsmaikkuja, olkoon niin, en voi asialle mitään. 

turha olla mustasukkainen ja täyttää itseään puuduttavalla tunteella, joka ei estä sitä tosi asiaa että jos mies haluaa muuta, hän haluaa muuta. ennemmin tai myöhemmin.

asioiden setviminen omassa päässä, ei johda mihinkään. parempi kohdata totuus avoimesti keskustelemalla, vaikka se sattuisi.

itselläni tulee yllä olevasta tekstistä mieleen korulauseet, tyyliin jos hän tekee noin hän ei ole arvoisesi, tai se mikä ei tapa se vahvistaa. 

Kukaan ei minulle ole tälläisiä sanellut, vaikka ajatuksia vaihdankin tyttöystävieni kanssa parisuhde asioista. Oikeastaan tämä ”oivallus”-mustasukkaisuuden tunteesta antaa vapauden tuntea muita tunteita ja keskittyä muihin asioihin. 

Oikeastaan tämä mies on antanut minulle niin paljon hyvää elämääni, etten enää osaa olla edes surullinen. jos tiemme eroavat, niin käy ja elämä jatkuu.

tilanne alusta alkaen,

mies lähti ystävänsä häitä viettelemään. Humalaisen miehen kotiin hakiessani sain kuulla erinnäistä totuus örvellystä. keskeytin miehen ja ilmoitin etten halua kuulla. nyt kuitenkin tiedän että jotain tapahtui.. vähintään tunne tasolla.

nainen jonka hän oli edellisenä juhannuksena kerran tavanut illanistujaisissa, oli varoitellut toista naista hänestä. olivat kuulemma ihan vain jutelleen mukavia illan ajan.

minä sain kuulla kuinka joku nainen oli kovinkin tykästynyt mieheeni, tosin heti perään todettiin ettei tätä pitänyt sanoa ääneen.

 lisäksi siihen arvostelua kuinka olin jättänyt miehen noloon tilanteseen kun en ollut lähtenyt mukaan aveciksi.

(jos nyt voisin valita olisin mukana avecina tai vaikka kärpäsenä katossa)

seuraavana aamuna mies oli tavallista krapulamasenusta enemmän allapäin, ystävilleen soittaessaan vaihtoi huonetta ja illan menoista kysyessäni typerä ilme naamallaan totesi että oli kivaaa, juotiin ja tanssittiin.

nyt päivää myöhemmin olen saanut vastauksia, kysymyksiini jotka olivat jääneet vaivaamaan.  ja joihinkin taas en.

kuka oli tämä nainen joka niin tykästyi mieheeni.

varoittiko toinen nainen miehestä siksi että tällä oli joskus pukin maine, vai siksi että naisen oli hyvä tietää että vaikken ollut mukana, mies luokiteltaisiin varatuksi.

oliko jotain tapahtunut, mistä minun tulisi tietää/olla huolissani.

Itseäni annan häiritä tämä asian siksi etten voi jättää huomioimatta faktaa, että olen mustasukkainen. jätin miehen 8:ksaksi tunniksi yksin humaltumaan ja minusta tuntuu että sekin oli virhe. 

kotitietokoneelta sivuhistoriasta erästä nettisivua etsiessä löysinkin jotain outoa. naisen nimeä oli googletettu useammalla eri sukunimellä, välillä jopa sulhasen nimen yhteydessä. 

ei epäilystäkään ettei googlettaja tiennyt kuin etunimen ihmisestä, josta oli kovinkin kiinnostunut. mutta jos antaa ymmärtää olevansa minun kanssani, niin miksi etsiä muita naisia googlenkautta.. (epäilen että fonektan kautta on myös kokeiltu)

vai onko tässä kaikessa kyse minun vainoharhaisuudestani sekä huonosta itsetunnosta, tunteesta jonka mukaan en koskaan riitä,ole tarpeeksi ? ja pelkään miehen löytävän jonkun peremman.