Paino-ongelmia

Vaikka äiti itse keräsi kiitettävät 14kg raskausaikana, tämä kirjoitus ei käsittele raskauskiloista eroon pääsyä. (Sektion jälkeen on kaikki ”urheilu” kielletty) Kyse on jälleen Pikkulikan painosta, jota seurattiin loppuraskauden ajan ultrakäynneillä, koska Tyttö oli niin sirohko ja pieni.

Tyttö painoi syntyessään 2780g ja kotiin päästessämme paino oli laskenut 2600g. Tälläinen painon lasku on kuulemma normaalia, syntymisen jälkeen.

Neuvolantäti teki kotikäynnin Pikkuisen ollessa viikon ikäinen. Paino oli noussut 2840g ja saimme ajan viikon päähän painokontrolliin. Alle kolmikiloisten painoa kuulemma seurataan tarkasti, siksi aika punnittavaksi kahden viikon ikäisenä. Ylimääräusissä punnituksissa ei tarvitsisi käydä enää, kun kolmekiloa on ylitetty.

Ensimmäinen painokontrolli tehtiin vaippa yllä, joten tarkka paino jäi arvoitukseksi. 3030g näytti puntari, joten uusi neuvolantäti arvioi vaipan painoksi n.20g ja antoi uuden painokontrolliajan viikon päähän, vaikka paino ylittikin sen vaaditun kolme kiloa. Hyvin oli paino taas noussut, ja kehotettiin jatkamaan samaan malliin.

Eilinen painokontrolli näyttikin yllättäen Tytön painoksi 3050g, ilman vaippaa. Punnittiin uudestaan, ja lukema oli edelleen sama. Neuvolantäti teki selväksi että se on aivan liian vähän! Sain moitteet siitä etten ole ruokkinut lastani tarpeeksi, ja tenttasi minua tytön syömisistä. Samalla tavalla Likka on syönyt kokoajan. Tissiä saa kun sitä hamuaa, ja imettäminen lopetetaan siihen, kun Hän itse päästää irti. Korvikkeita en ole antanut, koska maito on tuntunut riittävän. Sain käskyn syöttää tyttöä jatkossa vähintään 2tunnin välein, myös yöllä. Ja seuraavan painokontrolliajan perjantaille. Mikäli paino ei ole noussut tarpeeksi perjantaihin mennessä, Hän kirjoittaisi lähetteen OYSiin.

Tämä tuntui musertavalle, varsinkin kun annettiin ymmärtää että en ole imettänyt tarpeeksi. Täti myös käski herättää vauvan yöllä syömään, vaikka Hän ei itse ruualle vielä heräisikään. Masentavaa, sillä olen ollut mielissäni jopa neljän tunnin mittaisista yhtenäisistä unipätkistä, joita yövalvomisien väliin on  Pikkuneiti saattanut välillä nukkua. Paskaäiti…

Paska-äiti-fiiliksillä mentiin eilinen, ja tänään olen sitten merkinnyt jokaisen syötön ylös. Olen myös antanut korviketta. Hyvin maistui. Lisäksi olen kovasti miettinyt että miksi paino ei ole noussut? Vaikuttavatko rankemmat puklailut asiaan, vai eikö maitoa vain tule tarpeeksi?

Toivottavasti paino nyt nousee huomiselle.

 

Suhteet Oma elämä

sektion jälkeen

Synnytyksen jälkeen Äideille ja Isille tarjotaan kuulemma ”kakkukahvit”, ja lapsi viettää ensimmäisen yönsä hoitajien kanssa, että juuri maailmaan lapsen ponnistellut äiti saisi levätä ensimmäisen yön.

2013-06-28_08.59.40.jpg

  

Mites meillä?

Kaunis mielikuvani/haaveeni oli että synnytyksen jälkeen juodaan kahvit, ja lasit omaa skumppaa. Ollaan iloisia ja minä saisin lopultaki syödä vaahtokarkkeja ja täytelakuja niin paljon kuin maha vetää. (byebye raskausajandiabetes!)

Todellisuus..  

kahvit ja uni

Sektio, eli minut kärrättiin leikkaus-salista suoraan heräämöön. Mies oli kuulemma kahvit saanut, heräämössä sen sijaan ei tarjoiltu.

Vietettyäni heräämössä 8h ja päästyäni takaisin osastolle, sain lopultakin viettää laatuaikaa vauvan kanssa, 

kyllä, ihan koko yön. Vauva oli viettänyt päivän hoitajien kanssa, joten hänet jätettiin luokseni imemisharjoituksia jatkamaan. (älkää käsittäkö väärin! Toki minäkin halusin vauvan lähelleni!) Minä vain olisin toivonut hieman unta ensimmäiselle yölle. Edellisenä yönähän ei tullut jännitykseltä nukuttua, ja sairaalassa vietetyt yöt olivat tunnin pätkissä nukkumista lapsen kaamean itkemisen takia.

Tähän joku viisas toteaa että olisit nukkunut heräämössä? juu kyllä kiitos yritin, kun puolen tunnin välein joku 

kävi murjomassa vatsaani, (ja se sattui!) ja kyselemässä että joko jalat liikkuu. Ei puhettakaan nukkumisesta. Lisäksi, joku kipulääke aiheutti sivuoireena jumalattoman kutinan, joka ei kadonnut kokonaan edes kutinaa hillitsevillä lääkkeillä. Nukuppa siinä sitten. 

2013-06-28_08.59.15.jpg

Puudutus

Yleensä tunto palaa jalkoihin parista-viiteen tunnin kuluessa. Leikkaus pöydällä maatessani iloitsin varpaiden pienestä heilumisesta. Tämä enteilisi lyhyttä aikaa heräämössä, ja pikaista pääsemistä 

vuodeosastolle. Ilmeisesti jokin meni ”vähän vikaan” ja varpaat lopettivat liikkumisen, kun pääsin heräämöön. Kätilö käytti vauvaani luonani heräämössä, ja kertoi että pääsen osastolle vauvan luo, kun saan itse nostetua jalkani koukkuun. Ma

lttamattomana vilkuilin kelloa, ja yritin heilutella varpaita. Oikea jalka alkoi pikuhiljaa antaa elon merkkejä, mutta vasen ei hievahtanutkaan. Lopulta heräämö meni kiinni, ja minut siirrettiin toiseen heräämöön.

Tässä vaiheessa aloin todella kaivata jotain tekemistä. Jos olisin tiennyt että puhelinta saa käyttää heräämössä, olisin ottanut sen mukaan.(!)

Vasen jalka oli ”pökkelö” vielä ilta yhdeksältä. Sain vaivoin, ”hieman” avustettuna, jalan koukkuun, ja minut päätettiin siirtää osastolle. Oikeasti heräämössä oli kauhea ruuhka, ja tarvittiin tilaa seuraaville potilaille.

Sanomattakin oli selvää että liikkeelle en pääsisi ennen seuraavaa päivää, kun jalka oli lähes tunnoton, eikä hallittavissa.

2013-06-27_17.32.00.jpg

Pääsin osastolle ja sain kuulla että ”Mieheni” oli soitellut perään osastolle, että sainko kaappini avaimen,joka hänellä oli ollut leikkaus-salissa taskussaan.(kameran hän vei kaappiin sektion jälkeen) Hänellä oli myös ollut huoli siitä etten ollut vastannut puhelimeen. (Koska siis olin heräämössä, koko päivän)

Tämän huolen hän oli onnistunut lietsomaan sukulaisiini, tiedustellessaan oliko kukaan muu saanut minua kiinni puhelimitse. Kaikki olivat koettaneet soitella minulle, ja lopulta olivat hädissään että nyt on sattunut jotain, kun kukaan ei saa minua kiinni. Loppu Ilta meni läheisille ilmoitellessa vointia ja vastaan ottaessa onnitteluja. Sekä tietysti Pikkulikan kanssa tutustellessa.

Toisaalta on mukava tietää että Mies kyseli perään. Tästä oletus että kaippa hän minusta kuitenkin välittää.

Tunto, ja hallittavuus palasi toiseenkin jalkaan seuraavana päivänä, ja viiden aikoihin pääsin eroon tukisukista, irti katetrista, ja ylös sairaalan sängystä. Tyttöä uskalsin kannella kolmantena sairaalassa olo aamuna, jolloin pääsin vaihtamaan vaippoja sekä pukemaan pikkuista. 

Sokerina pohjalla, ne kauan himoitut karkit

Mies saapui seuraavana päivänä sektiosta kukkapuskan kera. Pyynnöstäni toi hän myös täytelakuja, sekä vaahtokarkkipussin. Päätin herkutella ruuan jälkeen, mutta Hoitaja joka toi ruuan varoitteli makean syömisestä, sillä ne saattaisivat aiheuttaa ilmavaivoja, jotka taas voisivat olla sektion jälkeen todella kivuliaita. Muutaman täytelakun napostelin, ylimääräistä kipua tuskin kukaan kaipaa. Vaahtokarkit mutustelin sitten kotona.

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä