sokerirasitustestit

Sokerirasitus-testit otettiin viime tiistaina.

Yllättäen ei tehnytkään tiukkaa olla syömättä 12 tuntia. Ainoa suuhun laitettava, jota kaipasin, oli lasillinen vettä. Halu laittaa suuhun naposteltavaa iltapalaa oli kyllä kova. mutta empäs sortunut.

Aamusta kirja kainaloon, omena laukkuun ja kauhun sekaisin tuntein pistettäväksi. En tykkää verikokeista! En niin minkäänlaisista. Parasta katsoa vain muualle neulan lähestyessä, ettei vaan vetäisisi vahingossa kättä pois.

Terveysasema laboratoriossa minusta otettiin verta, jonka jälkeen juotettiin parin kupillisen verran coca-colan makuista litkua. Ei se nyt niin pahaa ollut, ja tuon 12 tunnin aikana oli kerennyt tulla jo jano. Tasan tunnin päästä otettaisiin seuraava verikoe. 

Tunti kului suhteellisen nopeaa, lehtiä lueskellen ja muiden asiakkaiden keskusteluja puolikorvalla kuunnellen. Vanhemmat ihmiset keskustelivat lääkityksistään ja ajankohtaisista asioista. Mikäli sattui sekaan hiljainen hetki, joku juuri sisään astellut alkoi ihmetellä hiljaisuutta ja suomalaista kulttuuria olla tuppisuuna.

Kun toinen verikoe otettiin, näin käsivarteni ensimmäisen verikokeen jälkeen. Ensimmäisen piston kohdalla oli sormenpään kokoinen verihyytymä. Hoitaja otti toisen putkilon verta samasta kädestä, mutta päätyi toiseen suoneen.

Tunnin päästä taas tavattaisiin.

Ja tavattiinkin.

Olo oli kuin neulatyynyllä ja käsivarttani katsoessa minua voisi luulla narkkariksi. Paha mieli jäi kun käsi kipuili (ja mustelmiin sattuu yhä), mutta huono olo ei yllättänyt. Kaiken kaikkiaan ei siis niin kauhea kokemus, (mitä olen muilta kuullut) kun aikakin kului nopeasti.

Seuraavana päivänä neuvolan täti soitti minulle tulokset. Toisen verikokeen sokeriarvot olivat olleet koholla. Tulos oli 10.3 ja saisi olla vain tuon 10. 

” Sinulla on nyt raskausajan diabetes ” Totesi täti ja aikoi lähettää aikaa keskusneuvolaan, jossa saisin: 

• opastusta ruokailutottumuuksiini.
• Tätä varten minun tuliksi alkaa pitämään ruokailupäiväkirjaa.
• Lisäksi saisin myös laitteistoa kotiin, jolla seurata itse noita sokeriarvoja.( Siis mitä!!! Minäkö muka opettelen pistämään itse itseäni..)

Ärsyttää, olin ihan 100% varma ettei minulla sitä diabetesta ole.

Päivää, olen nyt virallisesti läski.

Ja mikä pahinta, Mies on alkanut huomauttelemaan jokaisesta suupalasta, ja lisäilemäään joka asian yhteyteen siitä, että olen nyt virallisesti lihava. Kiitos kaunis ja pyllistys, tässähän tämä loppu raskaus menee mukavasti potiessa huonoa omatuntoa kaikesta mitä syö.