tapaamisia

Ensimmäinen neuvola-aikani on sovittu ja kalenteriin merkattu.

Se tuleeko mies mukaan/paikalle luultavasti jää nähtäväksi. Asiasta kysyessäni sain vastaukseksi ettei ole varma  ” Täytyyhä jonkun huolehtia lapset kouluun ”

Lapset ovat ensimmäisellä ja toisella luokalla, epäilemättä tämä on tekosyy olla tulematta, sillä kyllä ne lapset kouluun lähtevät, jos heille vaikka soittaa että nyt lähde.

Mies ei kai tahdo hyväksyä päätöstäni…

Muutaman surullisen yön olen viettänyt yksinäni. sitten päätin että koetampa kepillä jäätä, ja pääsinhän sitä kainaloon jonne kaipasi. Karu totuus sieltä tosin paljastui, kun mies ilmaisi ettei ” tämä ole oikein ” ja etten saisi kertoa kenellekään siellä olleeni ja mitä teimme.

Aivan, ei ole oikein toista naista kohtaan. Tämä mahtaa olla paljon vakavampaa kuin mitä minulle on kerrottu. Eivät ole kuulemma tavanneet? mutta ensiviikonloppuna tämäkin tapahtuu..

Tulipa harvinaisen lutkahtava olo, näistä miehen kommenteista. Toisaalta aamulla hän korjasi, ettei toisaalta ole tehnyt mitään väärää, eihän hän kenenkään kanssa seurustele.

Ja sitten taas keskusteltiin tulevasta pikkuisesta.

Aijon mennä varhaisultraan, osallistui mies maksuun tai ei. Tahdon tietää että raskaus on tosi ja vauva kunnossa.  Kuinkas muuten sitä asioita sisäistäisi parhaiten, kuin näkemällä omin silmin.

Pohdiskelin myöskin tulevaisuutta, yksinäni. Ala jolla työskentelen ei ole kovinkaan varma. Olisiko vuorossa alan vaihto? Olisiko minusta jälleen koulunpenkille? Entä kun koulu jäisi kesken lapsen syntymän takia?

näitä asioita jään pohtimaan, ja odottelemaan jospa keksisin vastauksia.