uuteen alkuun

Toivon ettei tästä tule ajatuksissani ”maailmanloppu”, vaan uusi alku. Ei enää hölmöjä toiveita ja unelmia, vaan kylmästi kohti tulevaisuutta.

Okei, ehkei niin kylmästi kuitenkaan.

Viikonloppu meni nopeasti ohitse. Oli ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä, lumitöitä, oli iltapäiväkahveja ja lasten tappelua. Oli vilskettä ja vilinää.

Tänä aamuna cappuccino kädessä katselin lumisadetta ja mietin  Tekeekö tämä minut onnelliseksi? Tätäkö minä loppuelämältäni haluan?

Tätä, mutten näin.

Minä haluan perheen, vilsekeen ja vilinän, myös ne tappelevat kakarat joita komentaa. Mutta minä haluan että joku haluaa ne minun kanssani.

Aikamme makoiltiin päikkäreillä, sylikkäin, vaikkei unesta ollut tietoakaan. Mies silitteli massuani ja tuumaili sen olevan söpö ja suurempi.

Hän ei halua kenellekkään mitään luvata, niin ei myöskään ketään satuta.

Väärin, sinä typerä miehen kuvatus… Kyllä sinä minua loukkaat jo itsessään sillä että annat ymmärtää muuta. Tai vähintäänkin annat minun kuvitella jotain muuta. Mies ei sitä minulle myöntänyt, eikä varmasti koskaan myönnäkkään itse. Kysymys ”Miten se sinuun vaikuttaisi, jos tietäisit?”  No nyt minä tiedän.

Tunnen katkeruutta,vihaa ja riittämättömyyttä. Tunnen myös ikävää, jota on vaikea sanoin kuvailla. Tunnen halua pitää kiinni jostakin, minkä tiedän olevan jo mennyttä.

Kysyin Häneltä, että sekö Hänet tekee onnelliseksi, että Hän saa tehdä mitä Hän haluaa, kenen kanssa haluaa. Tekisikö se minutkin onnelliseksi? 

Sitten me oltiin hiljaa, ja nukuttiin päikkäreitä sylikkäin, vaikkei siitä unesta ollut tietoakaan.

Mutta massu on söpö, ja se sisältää pienen ötökän <3 vieläkään ei tunnu liikkeitä (rv 18+4) mutta ainakin Mies osoittaa mielenkiintoa pientä kohtaan.

Perjantaina hain uudet silmälasini, (vuosien piilolinssien käytön jälkeen) ja leikkasin tukkani huomattavasti lyhyemmäksi, kuin mitä se on ollut vuosiin. Kerron tämän siksi että peilikuvassani on tapahtunut huomattava muutos.

Parturikampaaja-siskoni sanoi kerran ” Nainen kun eroaa, Hän kantaa kamansa uuteen asuntoon ja leikkaa ja/tai värjää hiuksensa. Se on uusi alku.”

Ehkäpä minun uusi alkuni alkaa tästä. Päätin etten enää synkistele, ja jää kieriskelemään ikävään ja kurjuuteen.  Tästä lähtien lupaan ajatella jotain positiivista joka päivä, ja olla kiitollinen jostakin asiasta. Vaikka jonain päivinä itkettäisikin.

Ehkä hieman kliseistä?