Yksinodottajien synnytysvalmennus
” … mut kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin…. ”
Ensimmäisellä neuvola käynnillä, ilmaisin odottavani yksin.
(Tosin eihän tätä tarvinnut ilmaista sen kummemmin, sillä yksinhän minä siellä olin)
Ensimmäiselle lääkäri käynnilleni oli hoitaja tuonut minua varten paperin yksinodottajien synnytysvalmennuksesta. Tämän valmennuksen järjestäisi yksinodottajien vertaistukiryhmä.
Itse en kuitenkaan kokenut haluavani edes ajatella koko asiaa. Ajatukset sekaisin välillä vihaa, ketkeruutta, rakkauttakin… Kun toinen vauva menehtyi omaksuin ajatusmallin –> Turha suunnitella mitään. Asiat menevät niinkuin menevät.
joo kyllä minä olen vahva ja sinut tämän yksin olemisen kanssa. Itselleen valehtelu kuuluu nykyään tapoihini.
Kunnes päivää ennen tapahtumaa luin lappusen uudestaan, ja ilmoittauduin mukaan.
Kaamea ujous iski päälle, kun saavuin paikalle. Olisi pitänyt ottaa joku kaveri mukaan. Tosin kenellekkään en ollut kertonut meneväni kyseiseen valmennukseen. Miksi lie ajatuksissani en kuitenkaan halunnut kenenkään tietävän meneväni?
Kun paikalla olijat esittelivät itsensä, tajusin olevani ainoa, jolla ei ollut vielä vauva-masua näkösällä. Monilla oli ennestään lapsia, osalla lapset mukana touhuamassa, ja lisäksi monet olivat käyneet ryhmän tapaamisissa ennenkin.
Kaamea ujous, ja epäily kuuluinko paikalle ollenkaan.
Valmentajina toimineet naiset olivat olleet itse yksinodottajia. Ja heillä olikin rento ote keskustella asioista. Puheen aiheita joita käytiin läpi:
- synnyttäminen yksin tai tukihenkilön kanssa
- äidin jaksaminen ja tasapainoisuus
- perhemuodon valintaan vaikuttavat asiat
- puuttuvaa isää koskeva keskustelu
Lisäksi yleistä keskustelua.
Paikalla oli myös synnytystukihenkilö DOULA, joka kertoi heidän toiminnastaan enemmän. Itse en koskaan ennen ollut kuullutkaan tälläisista tukihenkilöistä saatikka doula-sanasta.
Muille tietämättömille lyhyenä tietoiskuna että DOULA on..
- Vapaaehtoinen, koulutettu, vaitiolovelvollinen synnytystukihenkilö
- Tukena raskaudessa ja synnytyksessä.
- doulan voi saada kuka tahansa
- palvelu on maksuton
Paljon sain lisää ajateltavaa tulevaisuuden varalle. Tälläinen doula voisi olla minulle oikeinkin varteen otettava vaihtoehto.
Vaikken suutani kauheasti auki saanutkaan, kertoivat yksin odottajat tapaavansa joka kuukauden parillisena lauantaina. Kuulemma ihan rennoissa meiningeissä kahvitellen ja keskustellen niitä näitä.
Voisi olla kivaa käydä uudestaankin..
Entä mitä jäi tilaisuudesta käteen?
Tunne. Minulle itselleni tärkeä tunne siitä että, haluaa lapsen isä olla mukana vähän, tai vähän enemmän, tiedän pystyväni pitämään tämän homman kasassa.
***
Miehen kanssa oltiin viikonloppuna tekemisissä. Katseltiin mm. Walking dead season3 jaksot.
Perjantaina ja lauantaina, kyselin itse ”kelpaako leffa seura?” meinigillä itseäni kylään. Tosin olisin voinut pyytää häntä kopioimaan tikulle kyseiset jaksot, mutta kun oli ikävä.. Ja halusin kainaloonkin.
Tänään huomasin ettei minulla ollut paikkaa missä olla. Siis Miehen luona. Koskaan aikaisemmin minusta ei ole tuntunut tältä. Minusta tuntui etten oikein kuulunut mihinkään. Vaikka koetin auttaa ruuan teossa, ruokapöydän siivoamisessa ja kattamisessa, se ei tuntunut luonnolliselta.
En halua olla kotona yksin, muttei ole hyvä Miehenkään luona. Minne minä kuulun?
” .. Heiiiiiii! on niin helppoo olla onnellinen. Heiiiiiii! ja tyytyy siihen mitä on… ”