Yllätys oven takana ja se mitä Mies haluaa

Kuten otsikko jo kertookin oleellisimman, oveni taakse ilmastyi yllätys.

Keskellä yötä, baarien sulkeutumisen jälkeen.

Humalainen Mies.

Ihanaa.

Mutta palataampa ensin aiempiin tapahtumiin.

Pikkulikka ja minä päätimme asustella hetken omassa kodissa, jotta Mies saisi selvitellä ajatuksiaan. Ilmeisesti se etten vastannut hänen avautumis-viesteihinsä sai aikaan jonkinlaisia ajatuksia, sillä Mies ilmestyi ilmoittamatta oveni taakse. Asioista koetettiin keskustella, mutta lähinnä kuuntelin hänen epäröintiään elämänsä suhteen, ja sen mitä hän oikeastaan halusi elämältään ja missä tilanteessa on nyt.

Meidän tilanteemme suhteen Hän halusi, että kaksi itsenäistä ihmistä asuisi omissa kodeissaan, ja näkisi toisiaan kun sille tuntuisi.

Totesin ettei se riitä minulle, ja etten voi sille mitään että hän niin tuntee. Lähtiessään Mies antoi halauksen ja selälle taputuksen, todeten ettei saa nyt ” tehdä mitään hätiköityä. ”

Seuraavana päivänä Miehestä ei paljoa kuulunut, laittoi viestiä että aikoi lähteä kaverinsa pippaloihin ja ryyppäämään. (Ei ollut ensimmäinen ryyppyreissu, tälle aikaa kun lähdimme hänen luoltaan. Taisi olla kolmas.. ei sillä että laskisin)

Sitten pääsemmekin yöhön. Voiko kukaan samassa elämäntilanteessa oleva kuvitella tunnetta kun unen läpi kuulet ensin ovikellon soivan useammankerran, ja sitten alkaa soida puhelin. ”Tulisikko avaamaan?” Unenpöpperössä haahuilin ovelle ja siellä odotti humalainen Mies. Viinan hajuinen Mies (joka kaiken lisäksi oli vailla seksiä) uskaltaa herättää minut keskellä yötä!! Mies kehui kovasti kuinka olen hänen naisensa ja kuinka halusi seksiä kanssani. Kysyessäni vastasi, ettei tiedä miksi tuli ovelleni keskellä yötä. Myöhemmin Hän kertoi miettineensä että olisiko minulla yökaveri siellä. Siis mitä!?

Seuraavana päivänä Mies piti sitten viedä kotiin, ja koetettiin jälleen kerran puhua asioita selväksi.

Tässäpä totuus Miehen suusta.

Viime syksyn jälkeen mikään ei ole ollut enää samalla lailla, tunne tasolla. (Huom. mistä tilanteesta tämä plogi sai alkunsa) Mies ei halua asua samankaton alla Minun ja Pikkulikan kanssa. Hän ei halua olla tilivelvollinen asioistaan, tekemisistään eikä menemisistään. Hän ei halua luvata minulle mitään, ei myöskään ettei olisi muiden kanssa. (Ajatuksena: kun ei lupaa mitään ei myöskään loukkaa)

Siihen mutta, kyllähän hän minusta tykkää ja meillä on lapsi, ja hänen 4 muuta lastaan ovat jo kuulemma tottuneet minuun. Eihän lasten päätä voi sekoittaa tuomalla taas uutta naista kehiin.

Nyt siis pitäisi koettaa puhua ollaanko tässä parisuhteessa vai ei.

Onko joku muukin sitä mieltä että minulle ei tässä nyt tarjota kovin hyvää diiliä? vai olenko jotenkin outo.

Olen alkanut miettiä että voisin todellakin alkaa elämään sellaista itsekeskeistä elämää, vain itselleni ja tyttärelleni. Mies on sekaisin kuin seinäkello ja tuskin pystyy tarjoamaan ikinä minulle sitä mitä minä elämältäni haluan. Harmittaa kun tunteet ei tajua päästää irti…