ystävyydestä

Olen viime päivinä joutunut pohtimaan ystävyyttä, mitä se on?

Kahden naisen välinen sosiaalinen tilanne, jossa usein elämän tilanteet kohtaavat ja näin ollen jaetaan ajatuksia elämästä, sekä arjesta. Useimmiten toista myötäillään. Valitetavasti minä en niinkään myötäile, jos olen erimieltä, vaan esitän oman näkemykseni asiaan. Ystäväni saavat toki olla kanssani erimieltä.

Minä, joka lähenen uutta elämän tilannetta olen tukeutunut ystäviini. Valitettavasti ystäväni vuosien takaa oli joutunut ikävään välikäteen. Minun ystäväni oli pyörähtänyt kahville hänen luokseen, ja ilmeisesti ei ollut keksinyt muuta puheen aihetta, kun haukkua ja arvostella minua. Valitettavasti hän on eräs, johon luotin. 

Ystäväni oli päiviä tuskaillut, kertoakko minulle, ystäväni puheista. Lopulta kertoi.

Kiitin häntä, kun oli saanut lopulta kerättyä rohkeutta kertoa. Ja jäin pohtimaan pitäisikö asia vain unohtaa?

Toki tulee kaameana pettymyksenä että henkilö, jolle annoit anteeksi joskus nuoruus vuosina mitä ihmeellisempää käytöstä, jatkaa samaa rataa 5 vuoden jälkeen. 

Itse olen ihminen, joka useimmiten on pitkävihainen. Vaan joko tässä pitäisi olla sen verra aikuistunut, ja painaa koko asia villaisella? Onhan tässä itsekullakin raskaushormoonit riesana, ja turhatkin asiat välillä ärsyttävät?