Dear alter ego, what the fuck are you doing?

Edellistä pitkää postaustani kirjoitin monta viikkoa, mietin onko järkevää kertoa elämän kipeimmistä kokemuksista. Kunnes jälleen tapahtui jotakin, joka sai mut ajattelemaan et mitä hittoa, miksi ei. Ne kokemukset on muokanneet mua aivan järjettömän paljon, muuttaneet mun persoonaani ja tehneet musta sellaisen, joka tänä päivänä oon. Joskus ajattelen katkerana sitä, miten erilainen voisin olla ilman kaikkea, mitä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Haaveilen siitä, että olisin edelleen yhtä naiivi, elämään positiivisemmin suhtautuva, itselleni armollisempi tyttö. Mutta en ole. Ja hiljalleen hyväksyn sen, että elämä on koulinut ehkä liikaakin. Mutta mitä positiiviseen maailmankuaan tulee, siitä oon taas päässyt jyvälle. Oon oppinut pitämään hauskaa ja murehtimaan vähemmän. On taas päässyt kosketuksiin omaan sisimpääni sekä omaan intuitiooni, oon alkanut tutkailla maailmaa vähän hauskemmat rillit nenällä.

Nuorena ja hulluun rakkauteen höpsähtäneenä pikkumirkkuna en osannut edes ajatella, että mulla olisi minkäänlaista potentiaalia miesten iskemiseen. Olin tottunut olemaan hiljainen ja vaisu, omaa sydänkäpyäni siveästi ajatteleva ja jälkeenpäin kuultuna kuitenkin monen miehen ihailun kohteena ollut soma, pieni tyttönen. En ajatellut, että olisin muiden miesten silmissä mitenkään kiinnostava. Elin kiltisti, en koskaan flirttaillut tai edes yrittänyt tutustua muihin miehiin. Nuorena alkanut epäterve parisuhde sai mut luulemaan, etten ole mitään enkä kukaan. Nykyäänkin arkielämässä, tavallisena päivänä oon varsin tylsä ja rauhallinen, ihan vaan tavallinen nainen tavallisessa arjessa, joka ei pidä itsestään turhaa meteliä. Iän mukanaan tuoma varmuus on kuitenkin saanut mussa aikaan sellaisen kummallisen ominaisuuden kehittymisen: miesten pokailu.

Voisi sanoa, että mulle on kehittynyt eräänlainen alter ego. Yleensä se rimpuilee tiensä esille muutaman siiderin jälkeen, vaikka on tuo tutussa seurueessa yllättäen noussut pintaan ihan vesiselvänäkin. Baari-illat kuitenkin on saaneet aivan uuden ulottuvuuden toisen persoonani avustuksella. Harvat siitä tietää ja vielä harvemmat pääsevät sen kokemaan. Mutta mä tiedän ja oon kokenut kaikki alter egoni metkut.

Se alkoi salakavalasti. Ero lapsen isästä ja hetken hiljaiselo. Sitten elämäni ensimmäinen yhden illan juttu baari-illan päätteeksi, jota en osannut käsitellä yhden illan juttuna, ihan uutta mulle. Koska olin ollut pitkässä, hankalassa parisuhteessa ja elänyt perhe-elämää, kuvittelin, että tästä jutusta tulisi nyt parisuhde. Ja niin siitä tavallaan tuli, kunnes aloin syystä tai toisesta ajattelemaan, että sehän oli vaan jokin hairahdus, laastari, YHDEN ILLAN JUTTU. Mutta olin jo antanut miehelle sekä itselleni käsityksen parisuhteesta ja jouduin tuottamaan pettymyksen molemmille, pakenemaan häpeillen ja anteeksi pyydellen. Seuraava yhden illan juttu jatkui seksisuhteena niin kauan kunnes aloin itse kehittelemään utopistisia tunteita ihan väärää ihmistä kohtaan. Otin kunnolla turpiini. Kolmannen käsittelin puhtaana yhden illan juttuna. Siihen se jäi, yksi kaunis kokemus, eikä kumpikaan haikaillut toista. Neljännellä kerralla törmäsin mieheen, joka odotti niin paljon, mutta annoin niin vähän. En halunnut sitoutua eikä mies ollut oikea… … Aloin tutustua miehiin, jutella, flirttailla. Ja niin alter egoni kasvoi, sille kehittyi uusia taitoja, keinoja ja kykyjä. Se yllätti mut tilanteissa, joissa itse olin vain sivusta seuraajana, kun alter ego vei.

Ekan kerran havahduin hämmentyneenä alter egoni toimintaan iskettyäni tuttavapiiriin kuuluvan miehen. Olin todennut miehelle, että me lähdetään täältä yhdessä ja kesäisinä aamuyön tunteina talutin tän ihmisen kotiini. Niin vain tein ja se toimi. Seuraavat päivät ihmettelin, mikä hitto muhun on mennyt. Enhän mä nyt tällaista tee, en oo oma itseni. Niin vain tein, ja nautin jokaisesta sekuntista. Hymy ei hyytynyt moneen päivään. Ja sen jälkeen olen huomannut alter egoni itsevarmuuden kasvavan ja pyrkivän esille yhä useammin. Konkreettisimpana esimerkkinä täysin tuntemattomalle miehelle pilkun aikaan esittämäni kysymys ”Lähekkö meille nyt?” (Kaunistelin kysymystä vähän, koska alkuperäinen kysymys oli hieman rujo.) Ja tämäkin mies lähti. Tartuin häntä kädestä kiinni ja niin mentiin taas, alter egoni, minä ja mies. Ainoa tilanne, jossa suostun enää olemaan kolmantena pyöränä.

Mitä alter egoni on mulle sitten opettanut tässä sinkkuelämän viidakossa

1. Poistu mukavuusalueelta – Kotona on kivaa, mutta kuka sut sieltä hakee? Ei varmana kukaan. Jossei ala käydä ihmisten ilmoilla, on turha mouruta kotonaan, kun ”mä en koskaan tapaa ketään ja kukaan ei halua tutustua muhun”.
2. Opettele puhumaan – Tinder, tuo kotiin lukkiutuneiden sinkkuihmisten pelastus (ja painajainen). Tosiasiassa tinder on aivan loistava väline. Jos on elänyt kuivaa kautta jo pidemmän tovin, voi tinderissä alkaa hyvin terästää keskustelutaitojaan ja oppia vastapuoleltakin jos jonkinmoisia jäänmurtajia. En kuitenkaan suosittele ottamaan omaan käyttöön mm. seuraavia: Kukko huuleen? Paljos tykkäät seksistä? 
3. Ole pitelemätön – Siis kuuntele, mitä alter ego yrittää kertoa. Voisi sanoa, että seuraa intuitiotasi. Jos jokin ääni sisällä sanoo, että flirttaile tai mene juttelemaan, TEE NIIN. Tutustu ihmisiin, katso maailmaa avoimesti, hymyile ja naura. Älä jarruttele, silloin pysyy vaan paikallaan ja lopulta renkaat kaivaa syvän kuopan, jossa pysytkin piilossa.
4. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? – Älä pelkää, ainakaan et voi menettää mitään. Ajattele: jos menet juttelemaan tai ihan suoraan ehdottamaan, mitä voi tapahtua? Joko saat pakit tai sitten tapahtuu jotakin kaunista. Mutta jos et mene, et saa yhtään mitään muuta kuin ajatuksen ”mitä jos”. Voit nyyhkiä yksin nurkassa. Ei ole miehen työ tehdä aloitetta ja sitä paitsi aristeleva, välttelevä nainen on vaikeasti lähestyttävä.
5. Ole oma itsesi – Ei oo homma eikä mikään mennä juttelemaan ja esittää jotakin muuta kuin on. Teennäisyys kuitenkin paistaa kilometrin päähän. Opettele tykkäämään itsestäsi, koska se on ainoa asia, mikä sulla varmasti on ja pysyy. Kun viihdyt itsenäsi, kaikki on helpompaa ja ainoo, mikä näkyy kilometrin päähän on positiivinen hehku. On väkivaltaa itseään kohtaan yrittää änkeä johonkin muottiin tai olla jonkin tietynlainen. Oo vaan itsesi ja anna sen näkyä.
6. Nauti – Kokeilepa katsoa silmiin ja hymyillä tuntemattomalle. Siinä se. Kun antaa, saa. Monessakin mielessä.

Mun alter egoni on pitelemätön, suorasanainen, villi. Silti se on mussa, siis se on osa mua. Ja mä oon varma, että sellainen on sussakin. Päästä se irti ja katso, mitä tapahtuu. Ehkä sunkin elämästä tulee ainakin vähän vähemmän tylsää. Ehkä alter egon hulluilut saa sut hymyilemään seuraavaksi viikoksi tai ainakin päiväksi. Mun tasaisen tylsä mamma-arki on täynnä hymyn hetkiä, kun ajattelen kaikkea sitä, mihin mun sisimpäni on mua vienyt, ne on mun omia seikkailuja, mun elämää. Välillä tulee turpiin ja välillä tapahtuu jotakin aivan uskomatonta. Jokainen kokemus on kuitenkin rikkaus, vähintäänkin opetus. Älä kysy alter egoltas what the fuck are you doing. Sano sille mieluummin ”so grateful to meet you, let’s be friends”.