Ladataan...

Blogistani on varastettu kuvia. Ei mitään luontokuvia vaan minun kasvokuvani. Ne ainoat, jotka olen blogiin laittanut itsestäni. Niitä on käytetty ainakin Happy Pancakessa profiilikuvana. Sain tänään ystävältäni viestin, jossa hän kyseli, onko kyseinen profiili varmasti minun. Oli aika hämmentävää nähdä oma kuva deittiprofiilissa, joka ei todellakaan ole minun profiilini. Hänellä oli herännyt epäilys, koska asun aivan eri paikkakunnalla kuin profiilin nimimerkki. Lisäksi profiiliteksti vilisi yhdyssanavirheitä. Niitä ei taatusti minun tekstissäni olisi!

Tein asiasta ilmoituksen ja profiili poistui heti. Jäin silti miettimään, missä kaikkialla muualla kyseinen ihminen, joku blogini lukija, käyttää kuvaani. Ennen kaikkea olisin halunnut häneltä kysyä, miksi. Profiilin teksti oli hyvin tavallinen deitti-ilmoituksen teksti. Tosin siinä oli käytetty tietoja, jotka myös löytyvät blogistani. Motiivi käyttää kuvaani ei selvästikään ollut maineeni tahraaminen tekemällä kuvallani jokin hölmö deitti-ilmoitus. Jos taas henkilö ajatteli saada naamallani paremmin vientiä, niin kyllähän tuo huijaus viimeistään treffeillä selviää. Toivon todella, että kyseistä kuvaa ole käytetty mihinkään rikolliseen toimintaan. Rikollista toimintaa tosin on jo pelkkä kuvallani esiintyminen.

Tiedostan, että kuvien laittaminen nettiin sisältää aina riskin, että joku käyttää niitä väärin. En silti ollut ajatellut, että juuri blogini kautta voisi näin tapahtua. Kuinka monesta muusta blogista on napattu kuvia deittiprofiileihin? En olisi ilman tuttuni tekemää huomiota tiennyt olevani pannarissa nimimerkillä Puuma35. Nyt tiedän. Luultavasti olen myös monessa muussakin palvelussa tietämättäni.

Nettideittailussa kannattaa todellakin olla varovainen. Jos olen ennen tätä ollut harkitseva treffien suhteen, tästä lähtien olen vieläkin tarkempi. Tuo minuna esiintynyt ihminen vaikutti profiilinsa perusteella niin tavalliselta naiselta, että en olisi osannut profiilin aitoutta epäillä. Lisäksi hänellä oli useampia kuvia minusta, mikä tietysti vielä lisää luotettavuutta.

Jos olet jonkin nettipalvelun kautta sopinut treffit "kanssani" ja olen tehnyt oharit, niin todennäköisesti se en ole ollut minä. En tee ohareita. Enkä edes käy treffeillä. Otathan minuun yhteyttä sähköpostitse, jos näet nämä kuvat jossain! Itse en ole kyseisiä kuvia käyttänyt profiilikuvinani missään sosiaalisessa mediassa enkä deittipalveluissa.

 

Ladataan...

Millainen olisi sinun unelmaelämäsi? Jos saisit päättää täysin vapaasti miettimättä esteitä, joita unelman edessä on, millaista elämää eläisit? Millaista työsi olisi ja kuinka paljon aikaa käyttäisit työn tekemiseen? Millaisessa kodissa asuisit ja kenen kanssa? Mitä harrastaisit? Matkustelisitko kotimailla tai ulkomailla vai viihtyisitkö ennemmin kotona? Huomasin jokin aika sitten, että en ole oikeastaan pitkiin aikoihin haaveillut. Olen toki saattanut haaveilla lottovoitosta tai kaikkien huolien katoamisesta ja siitä, että olisi rahaa riittävästi asumiseen ja muihin perustarpeisiin. Olen haaveillut myös parisuhteesta. Mutta en ole aikoihin visioinut, millaista olisi kokonaisuudessaan unelmaelämäni. Miksi on tärkeää haaveilla? Koska silloin on helpompi lähteä toteuttamaan unelmaansa, kun visio on kirkkaana mielessä. Jos mietin vain joitain epämääräisiä yksityiskohtia siitä, mikä voisi olla mukavaa, en tee oikeastaan juuri mitään sen unelman eteen. Epäusko iskee ja tyrmää sen pienenkin haaveen alun. Siispä päätin haaveilla.

Minun unelmaelämässäni perhe, työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa. En halua, että työ määrittelee mahdollisuuksiani elää muuta elämää, vaan että voin itse määritellä työaikani joustavasti muun elämän mukaan. Ei siten, että elämä rakentuu työn ympärille vaan työ elämän ympärille. Tällä en tarkoita lusmuilua, vaan että minulla on vapaus tehdä työtäni missä ja milloin haluan. Työ on luonteeltaan sellaista, että pääsen käyttämään siinä kaiken osaamispontentiaalini ja oppimaan lisäksi koko ajan uutta. Työssä autan muita ihmisiä tekemään elämästään merkityksellistä ja hyvää. Unelmaelämässäni maanantait eivät tunnu ahdistavilta eikä minun tarvitse perjantaina iloita siitä, että kahtena seuraavana päivänä ei tarvitse mennä töihin. En elä odottaen lomia ja loman puolivälissä ahdistu loman loppumisesta. Unelmaelämässäni ei välttämättä edes tarvita lomia, koska työssäni on vapaus koko ajan. Saan työstäni sen verran palkkaa, että se riittää hyvin elämiseen ja saan säästöönkin hiukan. Matkustella haluan silloin tällöin tai jopa asua ulkomailla. Jossain sellaisessa paikassa, jossa paistaa aurinko myös talvella.

Unelmakotini on sopivan kokoinen rivitaloasunto. Ei turhan iso, koska yllättävän nopeasti lapset kasvavat ja tilantarve vähenee. Unelmakodissani ei ole kauheasti ylimääräistä tavaraa vaan vain välttämätön. Kuitenkin niin, että on kotoisaa ja mukavaa eikä liian pelkistettyä ja kolkkoa. Rivitalokodissani on myös pieni piha, jossa voisi kasvaa ainakin pari omenapuuta. Sellainen pienimuotoinen huvikumpupuutarha. Isoa pihaa en tarvitse, mutta tilaa sen verran, että sinne saa rakennettua oman vihreän keitaan. Ehkä riippumaton sinne myös haluan. Lasitettu terassi on myös mukava jatke olohuoneelle ja toimii aikaisin keväällä ja pitkälle syksyyn mukavana työtilana. Pihassa on jokin kätevän kokoinen auto. Ei mitään turhan kallista ja prameaa, vaan sellainen käytännöllinen ja vähäpäästöinen auto.

En ole varma, asuuko unelmakodissani toinen aikuinen kanssani. Sillä aikuisella voisi olla myös ihan oma koti, jolloin molemmilla on tarvittaessa vapaus olla joskus yksin. Toisaalta voisi olla ihan mukavaa asua jonkun kanssa ja keittää aamuisin kahvit myös toiselle. Ehkä jopa herätä joskus itse kahvin tuoksuun. Unelmaelämässäni olen parisuhteessa, mutta sellaisessa suhteessa, jossa ei kumpikaan yritä omistaa toista. Kumppanini ymmärtää sen, että tarvitsen aikaa olla yksin ajatusteni kanssa, koska kuormitun liian intensiivisestä yhdessäolemisesta.

Minun unelmaelämäni on oikeastaan siinä. Ymmärrän, että unelmien eteen on tehtävä töitä ja sen työn olen nyt aloittanut. Aion meinaan saavuttaa tuon unelmani. On tietysti asioita, joihin en voi vaikuttaa ja aina elämä ei mene niin kuin on suunnitellut. On mahdollista, että minä tai joku läheiseni sairastuu ja unelmaelämän eteen nousee esteitä. Epäluottamus omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin ei kuitenkaan saa olla unelmien eteen nouseva este. Ei myöskään muiden epäilykset. Oikeastaan ne vaan lisää halua näyttää. Elastista lainatakseni:

En lopeta kun oon väsyny

Mä lopetan kun oon valmis

Silloinkin kun ei todellakaa tarvis

...

Kaikki tulokset kyl huomaa

Mut kukaa ei kadehdi työkuormaa

Kyl se näkee miten työstäni nautin

Oves luki "vedä", mä työnsin sen auki

Ladataan...

Pitääkö miehen tarjota treffikumppanille kahvit treffeillä? Aihe on herättänyt vilkasta keskustelua eräällä sinkkupalstalla, ja monien mielestä ajatus on aikansa elänyt ja epätasa-arvoinen. Toisaalta yllättävän moni nainen odottaa miehen raottavan lompakon nyörejä (tai nykyisin pikemmin vilauttavan pankkikorttiaan) kassalle tultaessa. Pelkkä oman kahvin maksaminen koetaan helposti epäkohteliaana. Mieheltä kahvin tarjoamista odottavat pitivät tökerönä käytöksenä sitä, että mies ei edes kysy, saako tarjota. Moni myös ajatteli sen merkkinä pihiydestä. Miksi edelleen näinä tasa-arvon aikoina osa naisista odottaa, että mies tarjoaa naiselle?

Treffailukulttuuri on muuttunut viimeisten parinkymmenen tai jopa kymmenen vuoden aikana. Deittisovellutkset ovat tehneet sarjadeittailusta arkipäivää ainakin joidenkin sinkkujen osalta. Siinä missä aiemmin panostettiin yhden ihmisen kanssa kirjoitteluun ja tapaamiseen, nykyään saatetaan käydä viikon aikana useamman kanssa treffeillä. Eivät kaikki näin tietenkään toimi. Valinnanvaran ollessa lähes rajaton, on kuitenkin epätodennäköisempää, että treffit johtavat toivottuun lopputulokseen. Monet sinkut kertovat käyneensä jopa sadoilla treffeillä päätymättä parisuhteeseen. Näin ollen naisten paheksenta siitä, ettei mies ole valmis maksamaan edes parin euron kahveja, saa vähän eri sävyn. Jos miehellä on takanaan ties kuinka monet treffit ja hän on aina tarjonnut naiselle kahvit, kertyy laskua helposti iso summa. Osa miehistä ehdottomasti haluaa tarjota eikä näe siinä ongelmaa, mutta osa kokee ihan aiheellisesti ongelmaksi sen, että edelleen miehen rooli maksajana on oletus. Joku pohdiskeli sitä, että jos jo etukäteen kysyy, onko ok, että molemmat maksavat ekoilla treffeillä omat kahvinsa, tulee tuomituksi jo ennen treffejä pihiksi eikä pääse edes niille ekoille treffeille. Tämä nimenomaan niin päin, että mies tiedustelee asiaa. Sen sijaan naisen esittämänä kysymys on ihan ok.

Myönnän itsekin olevani otettu, jos mies haluaa tarjota. Arvostan sitä. Toisaalta minulle saattaa tulla olo, että jään velkaa ja näin ollen ihan mielelläni maksan varsinkin jos on kyse kalliimmasta kuin pelkästä kahvista. Jäin miettimään aihetta ja omia odotuksiani asian suhteen. Tulin siihen tulokseen, että parasta olisi puhua asiasta jo ennen sinne kahvilaan astumista. Koska hyvin todennäköisesti mies ei asiaa uskalla ottaa puheeksi, se taitaa olla minun hommani naisena. Mikäli tarkoitus on kahville mennä, voisin hyvin ehdottaa molempien maksavan omat ostoksensa. Näin ollen kahvilan kassalla ei tule noloa hetkeä tai kummallekaan oloa epäkohteliaisuudesta, kun maksaa ainoastaan omansa. Voi myös ostaa itse syötävää, kun ei tarvitse häveliäisyyttään tyytyä pelkkään kahviin toiselle aiheutuvien kustannusten pelossa. Uskon, että kyse on nimenomaan tunteesta, että toinen käyttäytyy tökerösti, jos menee edeltä maksaen vain oman ostoksensa eikä edes kysy, saako tarjota. Yhtä lailla itselleni tulee tunne epäkohteliaisuudesta, jos olen kassalla ensin.

On silti perää väitteessä, että treffailumaailma ei ole tasa-arvoinen miehiä kohtaan. Harva odottaa naisen tarjoavan ekoilla treffeillä tai jos odottaa, ei luultavasti tarvitse toisille treffeille vaivautua. Silti on helppoa arvostaa miestä, joka tarjoutuu tarjoamaan naiselle. Onko kyse jostain muinaisjäänteestä ja ajatuksesta, että mies pitää huolen naisesta ja kohtelee naista kuin kuningarta? Ehkä. Eikä siinä ajatuksessa pahaa olekaan, niin kauan kuin kyse on muusta kuin naisen ostosten maksusta. Millaisia ajatuksia asia herättää? Kuuluuko miehen tarjota ekoilla treffeillä ja jos, niin miksi? Voiko mies ehdottaa, että molemmat maksavat omat ostoksensa leimautumatta saituriksi? Oletko miehenä tarjoutunut maksamaan vain, koska olet tuntenut painetta tehdä niin?

Pages