Ateistin jouluhartaus
Mitä jää jäljelle joulusta, kun sen perimmäinen sanoma tuntuu enää pelkältä tarinalta muiden joukossa? Miltä tuntuu laulaa Enkeli taivaan tai kuunnella jouluevankeliumi? Tuntuuko joulu enää joululta ollenkaan?
Olen aina rakastanut joulua. Olen laittanut jo marraskuun alussa Spotifystä joululauluja soimaan, käynyt Kauneimmissa joululauluissa ja muissa konserteissa, ja tuntenut syvää hartautta kuunnellessani lauluja Jeesuksen syntymästä. Tämä joulu on ensimmäinen jouluni uskon lopullisen lakkaamisen jälkeen. Monena aiempana jouluna olen vielä pitänyt kiinni jonkin sortin Jumalasta. Olen halunnut uskotella, että uskon. Viime keväänä kuitenkin usko lakkasi. Ei se tapahtunut yhtäkkiä tai jonkun ihmisen tai tapahtuman vuoksi. Se oli pitkän prosessin lopputulos. Yhtäkkiä kaikki tuntui selvältä ja rationaaliselta. Ei ollut enää ristiriitaa järjen ja uskon välillä. Ehkä joku kokee suuren helpotuksen tunteen tullessaan uskoon. Minä koin helpotuksen menettäessäni uskon. Tänä vuonna marraskuussa vaihdoin kanavaa, kun joululaulut soivat. Vielä viime viikolla kuuntelin Radio Rockia, josta ei vahingossakaan kuule joululauluja. Joululaulut tuntuivat jossain määrin ärsyttäviltä ja tekopyhiltä. Miksi kristityllä on mieli hellä vain kun joulu on? Miksi jouluna tavallinen tapakristittykin laulaa palkeet auki Jeesuksesta? Tammikuussa kukaan ei enää mieti sen kummemmin kyseisen jampan elämää ja merkitystä ihmiskunnalle.
Joulu tuli silti tänäkin vuonna. Kuuntelin automatkalla joululauluja. Lauletaanhan jouluna joulupukistakin, vaikka en häneen sen enempää usko. Miksi en siis voisi laulaa enkeleistä ja paimenista kedolla? Ne ovat osa perinnettä. Perinnettä, joka on muodostunut vuosituhansien kuluessa ja jalostunut tähän muotoon. Ei kaiken aina tarvitse merkitä jotain. Itseasiassa minun joulussani tänä vuonna parasta on se, ettei minun enää tarvitse miettiä elämän tarkoitusta tai hakea merkityksiä itseni ulkopuolelta. Minun ei tarvitse rukoilla jotain elämäni ulkopuolista tahoa, jotta hän tekisi elämästäni mahdollisimman mukavaa. Minun ei enää tarvitse miettiä ikuisuutta taivaassa tai helvetissä. Voin olla oma itseni ja hyvä sellaisena. Ja voin lillua elämän merkityksettömyydessä. Kerran täällä satutaan elämään, niin koitetaan vetää mahdollisimman hyvin!
Joulu merkitsee minulle tänään lepoa arjen kiireistä. Aikaa, jolloin ei tarvitse stressata ja saan viettää aikaa lasteni seurassa. Tänä jouluna mietin erityisesti sitä, että haluan heidän tuntevan olevansa hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin ovat. Olen koko elämäni yrittänyt mahtua muottiin. Olla kaikin puolin sopiva. Olen yrittänyt olla ajattelematta liikaa tai ainakin ajatella hyväksyttävällä tavalla. Olen yrittänyt tykätä oikeanlaisesta musiikista ja olla aina iloinen ja seurallinen. Olen halunnut kelvata. Nyt en enää jaksa mahtua kenenkään muottiin. Tänä jouluna nostan maljan sille! Joulu merkitsee minulle myös pitkän ja harmaan syksyn päättymistä. Nyt mennään kohti kevättä ja valoa! On syytä juhlia sitä, että tänäkin vuonna selvittiin marraskuun pimeydestä. Joulu myös päättää vuoden. On hyvä hetki hiljentyä ja rauhoittua. Levätä hetki ennen kevään kiireitä. Nauttia joulun tuoksuista ja mauista. Tunnelmoida kerrankin valkeaa joulua!
Minun jouluhartauteni on huomenna metsässä. Siellä hiljennyn hetkeksi luonnon keskellä ja tunnen yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa. Kaikki on hyvin.
Rauhallista joulua jokaiselle sitä viettävälle!