Rakastumiskateus
On ”ystäviä”, jotka mielellään ovat jakamassa vastoinkäymisiä, mutta eivät pystykään jakamaan onnistumisiasi ja iloita niistä. Lause, jonka eräs ystäväni sanoi, kun keskustelimme kateudesta. En ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että taitaa tosiaan olla helpompaa olla ystävä silloin, kun toisella on vaikeaa. On helppo olla tukena vastoinkäymisissä, mutta osaanko iloita myös toisen onnesta? Ensin ajattelin, että tietenkin osaan! En ole koskaan ollut kateellisuuteen taipuvainen ihminen. Olen aina iloinnut muiden onnistumisista, työpaikoista ja uusista asunnoista. Myös ystävän vauvauutinen sai minut aidosti iloitsemaan hänen ja miehensä puolesta. En ole ymmärtänyt, miksi toisen onnesta pitäisi tuntea kateutta. Mutta onko helppoa iloita vain asioista, jotka eivät ole itselle niin tärkeitä tai eivät ole ajankohtaisia? Entä jos ystävä saa jotain sellaista, jota itse olen toivonut pitkään?
Sinkkuna suhteellisen kauan oltuani olen löytänyt itsestäni uuden kateuden lajin. Rakastumiskateuden. Toki iloitsen, jos joku pitkään yksin elänyt ja parisuhdetta toivonut ystävä löytää kumppanin. Rakastuminen tuntuu reilulta, jos tiedän, että yksinäistä elämää on jatkunut monta vuotta tai kyseinen ihminen haaveilee perheen perustamisesta. Niin hullulta kuin sen ääneen tunnustaminen kuulostaa, niin minusta on epäreilua rakastua ja löytää kumppani lyhyen sinkkuajan jälkeen! Teini-ikäinen sisälläni hyppii tasajalkaa ja huutaa:”Tää on ihan epää!!!” Miksi jotkut pystyvät hyppäämään suin päin uuteen suhteeseen heti edellisen kariuduttua? Ja ovat vielä aivan umpirakastuneita. Pahalta tuntuu jopa joidenkin julkkisten parisuhdehehkutukset lehdissä. Kuinka ihanaa onkaan rakastua, kun vietin jo vuoden sinkkuelämää! Hah! Vuoden sinkkuelämä kuulostaa tässä kohtaa jo melko naurettavan lyhyeltä siivulta elämää. Eilen jälleen sisälläni kuohahti, kun eräästä lehdestä luin julkkisesta, joka kertoi uuden parisuhteen syntyneen ”yllättävän helposti”. Yllättävän helposti!! Tiedänhän minä, ettei elämä ole reilua ja tiedän myös sen, että on naurettavaa olla kateellinen toisten onnesta. En minä kenenkään parisuhdetta haluaisi eikä toisten onni ole minulta pois. Haluaisin vain itsekin rakastua niin, että se tuntuu varpaissa saakka.
Joku minut tunteva saattaisi tähän kommentoida, että itsepä olet ollut nirso ja liian vaativa. Avioeron jälkeen on ollut lyhyitä seurusteluja/tapailuja, jotka ovat päättyneet siihen, että on alkanut ahdistaa. Juttu ei tunnukaan oikealta eikä ihminen tunnu sopivalta. Alun ihastus lässähtää eikä voimistu, kuten kai kuuluisi. Ihastumista on ollut, mutta sellaista vatsanpohjassa kutkuttavaa ja ajatukset sekoittavaa rakastumista vain kerran. Sen kerran, kun olin rakastunut, kävi tunteiden lässähtäminen toiselle osapuolelle. Jostain syystä tuntuu kovin haastavalta yhtälöltä löytää kumppani, johon tuntisi sekä fyysistä vetovoimaa että henkistä yhteyttä. Ja joka myös tuntisi samoin minua kohtaan. Tunteita ei oikein voi pakottaa. Vaikka ihminen tuntuisi järjellä ajateltuna todella hyvältä tyypiltä ja yhdessäolo olisi luontevaa, ei juttu toimi, jos tunteita ei tule. Aivan epätoivoinen en tämän asian suhteen sentään ole.
Kuinka paljon helpompaa on tukea ystävää vaikeuksissa kuin iloita ystävän rakastumisesta, jos itsellä on juuri siinä kohtaa avoin haava sydämessä? Kun kaipaa itse rakastumista niin, että joskus ihan sattuu. On helppo olla onnellinen asioista, jotka eivät kosketa itseä ja joita en itse edes sillä hetkellä toivo. On helppo olla onnellinen toisen taloudellisesta menestyksestä, koska itselle raha ei niin paljoa merkitse. On helppoa iloita muiden raskausuutisista, kun itsellä on lapsia eikä omia toivo lisää. Jos ei näin olisi, en varmasti pystyisi täydestä sydämestäni iloitsemaan muiden puolesta. Saatan sittenkin olla kateellisuuteen taipuvainen, vaikka kuvittelin, etten olisi. On kai ihan inhimillistä tuntea joskus kateutta, mutta vaarallista se on silloin, kun se alkaa myrkyttää elämää niin, että kaikki ympärillä tapahtuva tuntuu epäreilulta. Onneksi ei vielä ihan noin pahasti ole asiat. Tänään olen todella iloinen ystäväni puolesta. Hän taitaa olla rakastunut. <3