Mehustaminen – Hyödyllistä vai haitallista?
Olen kova hurahtamaan kaikenlaisiin juttuihin, vaikka pohjimmiltani olen äärimmäisen kriittinen ja pyrin ottamaan aina selvää asioista. Katsoin muutama vuosi sitten dokumentin, jossa mies parani vaikeasta ihon autoimmuunisairaudesta juomalla pelkkiä itse puristettuja tuoremehuja. Hän myös laihtui useita kymmeniä kiloja, mikä on ihan ymmärrettävää, jos on elänyt pizzoilla, burgereilla ja colajuomilla siihen saakka. Luonnollisesti hän piti mehuja ihmeaineina, joilla voi hoitaa lähes minkä vain sairauden pois päiväjärjestyksestä. Skeptisyyteeni ei ainakaan auttanut se, että tämän dokumentin tekijä on tehnyt huomattavan omaisuuden julistamalla mehustamisen ilosanomaa. Olen myös sen verran tiedeuskovainen, etten usko esimerkiksi detox-kuureihin, jotka perustuvat elimistön puhdistumiseen myrkyistä. Sille ei ainakaan toistaiseksi ole löydetty mitään lääketieteellistä perustetta. Koska mehustaminen vaikutti kuitenkin varsin hauskalta puuhalta, päätin tehdä yhden hengen ihmiskokeen asian tiimoilta.
Mehustamisen idea on siinä, että huomattavan isosta määrästä erilaisia kasviksia syntyy huomattavan pieni määrä mehua. Tuossa määrässä on tiivistyneenä ison kasvis/hedelmämäärän ravinteet. Kukapa jaksaisi jauhaa yhdeltä istumalta kilon raakoja kasviksia ja hedelmiä? Mehuna ne sen sijaan menee melko helposti alas. Hyötyä selitetään myös sillä, että vitamiinit imeytyvät tehokkaammin mehun muodossa, kun ”ylimääräiset” kuidut eivät imaise niitä eikä suoliston tarvitse sulattaa isoa määrää kuitua. Saan helposti vatsanväänteitä raaoista kasviksista, mutta mehua pystyin juomaan ilman ikäviä sivuoireita. Mehuja voi myös tehdä lähes mistä vaan kasviksista. Perusidea hyvässä mehuresepteissä on, että siihen tulee 1 makea ja mehukas hedelmä (päärynä tai omena), kasviksia (kurkkua, porkkanaa, punajuurta, lehtikaalia, varsiselleriä, inkivääriä jne.) ja jotain hapokasta (lime tai sitruuna). Päärynästä tulee enemmän ja makeampaa mehua kuin omenasta. Limen tai sitruunan hapokkuus taittaa mukavasti esimerkiksi lehtikaalin kitkeryyttä. Tarkkoja määriä en ole mittaillut, mutta yksi iso lasillinen (ehkä hieman toista, jos hedelmät on mehukkaita) mehua syntyy yhdestä omenasta/päärynästä + 1 porkkana + 1 pieni punajuuri + 5 cm pala kurkkua + 1 cm pala inkivääriä + puolikas lime/sitruuna. Nyrkkisääntönä kuitenkin sanoisin, että jos et tykkää esimerkiksi varsiselleristä muutenkaan, et tykkää myöskään siitä puristetusta mehusta. Punajuuri sen sijaan on aika miedon makuinen mehuksi puristettuna.
Mitä haittoja mehujen juomisesta voi olla? Ensinnäkin, mehuissa on paljon energiaa ja sokeria. Koska niistä puuttuu kasvisten kuidut eli se vatsaa täyttävä aine, mehut eivät pidä nälkää loitolla kovin pitkään. Helposti käy niin, että mehujen käyttäminen kevennystarkoituksessa itseasiassa toimii päinvastoin. Alussa mainitsemani mehustajamies ei syönyt viikkoihin mitään kiinteää ruokaa. Ainoastaan mehuja. Sillä konstilla toki laihtui ja hänen kohdallaan muutos oli ilmeisesti suhteellisen pysyvä, koska tuon pitkän mehupaaston jälkeen ei tehnyt mieli palata hamppari/pizza/cola-ruokavalioon. On aivan totta, että ravintorikas ruoka tuo niin paljon paremman olon, ettei tee mieli rasvaisia ja tunkkaisia eineksiä. Onneksi aika harva suomalainen elää pelkällä valkoisella vehnällä, rasvalla ja sokerilla. Normaaliin ruokavalioon suhteutettuna mehustuksen edut eivät ole niin ihmeelliset. Jos mehuja hörppii päivittäin useamman kerran normaalin ruokavalionsa lisänä, voi paino nousta. Mehut ovat myös hampaille haitallisia, koska pureskellessa erittyvä sylki suojaa hampaita ja mehua juodessa sylkeä ei ehdi erittyä. Kuitujen puute ruokavaliossa voi johtaa ummetukseen. Kuidut myös hidastavat verensokerin nousua, joten kokonaisena syöty omena nostaa verensokeria vähemmän ja hitaammin kuin siitä puristettu mehu. Mehustaminen on myös melko kallista touhua. Hedelmiä ja kasviksia saa raahata kaupasta kilotolkulla ja laitteetkin maksavat. Lisäksi suuri osa kasviksista menee hukkaan ellei mehulinkoon kertynyttä kuitumassaa käytä hyödyksi mitenkään.
Summa summarum. Mitään suurta ja mullistavaa en kokenut, kun muutaman viikon erilaisia mehuja jaksoin päivittäin lingota. Mehulingon puhdistus alkoi ärsyttää aika nopeasti, koska mehua ei voi tehdä kerralla moneksi kertaa (vitamiinit katoaa, jos mehua ei juo heti). Kokeilun päätteeksi mehustin painui varaston perukoille pitkäksi aikaa. Plussaa on ehdottomasti se, että myös lapset juovat mehuja mielellään eivätkä edes tiedä juovansa punajuurimehua. Alkuinnostuksen jälkeen olen aina ajoittain kaivanut lingon esiin ja tehnyt sillä esimerkiksi porkkana-appelsiinimehua. Terveellisyydessä itsemehustetut mehut voittavat aina kaupan tuoremehut 6-0. Marraskuun synkkänä aamuna nautittuna tuoremehu antaa kummasti energiaa päivään. Olen päätynyt siihen, että teen mehuja silloin, kun elimistö tuntuu vaativan extravitamiineja helposti sulavassa muodossa. Päivittäin nautittuna mehuista on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, ja mehulingon sijaan suosittelen sijoittamaan rahat kunnolliseen blenderiin. 🙂