Millaisen kuvan annat itsestäsi sosiaalisessa mediassa?
Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että sosiaalisessa mediassa kerrotaan omasta elämästä vain huippukohtia. Laitetaan kuvia lomamatkoista ja päivitetään status silloin, kun jotain hienoa tapahtuu. Profiilikuvaksi valitaan tietysti kuva, joka on juuri oikeasta kuvakulmasta otettu. Selailin eilen facebookini ”Tänä päivänä”-osiota ja toden totta huomasin muutoksen omissa päivityksissäni vuodesta 2008 tähän päivään. Silloin oli tapana kirjoitella päivityksiin noloja avautumisia elämän suurista vastoinkäymisistä. Esimerkiksi siitä, ettei vauva nukkunut kuin kymmenen minuutin päiväunet ja siinä ajassa oli mahdotonta keittää ja juoda kokonainen kuppi kahvia.
Vuonna 2008 olin äitiys”lomalla” vauvan ja hänen 1v 11 kk vanhemman siskonsa kanssa. Loma on harvinaisen harhaanjohtava ilmaisu tuosta ajasta. Sen ajan Facebook-päivitykset liittyivät usein huonosti nukuttuihin öihin, itkevän vauvan kanssa hortoiluun keittiön ja olohuoneen välillä, niskaan saakka ulottuviin yllätyskakkoihin ja kirottuihin hiihtäjiin, jotka herättivät takapihalla vaunuissa nukkuvan poikani sivakoimalla vieressä kulkevalla ladulla turhan kovaäänisesti. Muutama vuosi myöhemmin olen päivitellyt adenoviruksen aiheuttamaa nielurisatulehdusta ja päiväkotiarkea. Yrjötaudeilta olemme uskomattomalla tavalla säästyneet, joten noroviruspäivityksiä en ole voinut tehdä. Mikä menetys. Nykyisin ei tule enää ihan jokaisesta asiasta kerrottua Facebookissa. Harva ystävänikään päivittää monta kertaa päivässä kuulumisiaan. Sellainen ei kuulu enää Facen ”sosiaalisiin normeihin”. Sen sijaan sinne kerrotaan kivoista paikoista, joissa ollaan tai linkitetään hauskoja kissavideoita. Oma elämä näyttää Facebook-seinältä katsottuna leppoisalta ja hauskalta. En ole silotellut elämääni sosiaalisessa mediassa tarkoituksella, mutta ei kaikesta kurjasta viitsi siellä avautua. Instagramiin taas laitan mielelläni kuvia siitä kauneudesta, mitä ympärilläni näen. Ei sekään kerro minusta koko totuutta, vaikka ehkä siitä saa käsityksen, millaisten linssien läpi elämääni katselen.
Kieltämättä vaikuttaa vähän falskilta, jos sosiaaliseen mediaan päivittää kuvia pelkästään lomilta tai hienoista ravintoloista eikä mainitse sanallakaan koskaan mitään arjesta. Tai jos mainitsee, se liittyy suureen onnistumiseen työelämässä tai johonkin muuhun upeaan saavutukseen. Suurin osa elämästä kuitenkin on ihan sitä tavallista ja ehkä osin vähän tylsää arkea. Sinkkuna ollessa on myös alkanut ärsyttää imelät rakkauspäivitykset. En tarkoita kauniita sanoja puolisosta tai jotain yksittäistä vuosipäiväpäivitystä vaan sitä, että jokaiseen kuvaan kumppanista onnistuu liittämään tägit #elämänirakkaus ja #kiitollinensiunattuonnellinen. Kumppanista arvostavasti puhuminen on hyväksi, mutta jos sen tekee julkisesti useamman kerran viikossa, se alkaa tuntua vähintäänkin teennäiseltä.
Sinkkuaikana on tullut tehtyä useita someprofiilin stalkkauksia. Jo pieni vilkaisu profiiliin kertoo usein paljon. Jos julkisessa profiilissa ei näy kasvokuvaa, herää kysymys, kuinka ruma tyyppi mahtaa olla tai onko hänellä kenties jotain salattavaa. Ystävien vähyys aiheuttaa myös epäilyksen siitä, onko tyypissä jotain hämärää. Alle sadan ystävän profiilit ovat hieman arveluttavia. Toisaalta, jos tällainen tyyppi on muuten asiallisen oloinen ja jakanut uutisvirrassaan fiksuja mielipiteitä, ystävien vähyys ei niin vaikuta. On myös profiileja, joista paistaa heti ensisilmäyksellä vahva poliittinen tai uskonnollinen ajattelu. Jaettujen uutisten tai artikkelien pohjalta voi myös päätellä ihmisen luonteesta. Myös se kertoo jotain, tuleeko juttuihin tykkäyksiä tai kommentteja koskaan.
Kun katson omia sometilejäni, arvioin, etteivät ne kerro koko totuutta minusta ja elämästäni. Kuitenkin kovin helposti teen päätelmiä muista ihmisistä sen perusteella, mitä he ovat someen jakaneet. Arvelen myös, että joissain sosiaalisen median ryhmissä saatan antaa itsestäni ”väärän” kuvan. Voin olla suorasanainen keskustelija ja joskus jopa provosoida omilla mielipiteilläni. Todellisuudessa otan aina muiden tunteet huomioon ja olen mielelläni kaikille ystävällinen ja huomiova. Silti saatan ärsyyntyä jonkun muun tavasta keskustella somessa, ja pitää häntä sen perusteella ihan mänttinä. Ehkä hän ei ole sen enempää mäntti kuin minäkään. Someimagosta huolimatta.