Intuitiivinen syöminen – helppo tapa painonhallintaan?

Tänä aamuna Ylen Aamu-tv:ssä Patrik Borg jutteli intuitiviisesta syömisestä eli siitä, kuinka elimistö ihannetilassa kertoo, kuinka paljon ja mitä kannattaa syödä. Intuitiviinen syöminen ei tarkoita sitä, että syödään, mitä mieli tekee. Varsinkaan silloin, jos mieli tekee lähinnä karkkia, sipsejä ja jäätelöä. Aihepiiri on itselle kokemuksen kautta tuttu. Olin juuri eronnut ja elimistö reagoi voimakkaisiin tunteisiin siten, ettei mikään ruoka mennyt alas kurkusta. Vaikka olisi ollut nälkä, en saanut montaa suupalaa kerralla syötyä. Lopulta olo oli tosi heikko ja päätin, että on pakko alkaa huolehtia itsestni, että jaksan. Aloin syödä ravitsevaa ruokaa riittävästi ja säännöllisesti. Alussa määrät tuntuivat isoilta, koska olin tottunut syömään ”mitä sattuu” ja pieniä annoksia. Olen aina ollut aamupalaihminen ja aamupuuro on kuulunut jokaiseen aamuun vuosien ajan. Olen myös tottunut syömään suht säännöllisesti, joten sekään ei ollut ongelma. Ongelma oli se, että lounaaksi saatoin syödä vain leivän tai kylmiä nakkeja jääkaapista. Saatoin myös jättää välipalan väliin, koska ei ollut nälkä. Toisaalta sitten siirsin nälkää napsimalla karkkia tai muuta ”pientä”, jolloin päivän toisella lämpimällä aterialla ei taaskaan oikein mikään maistunut. Söin usein iltaruoaksi kaurapuuroa, koska ei mikään muu mennyt alas. Lopulta illalla oli nälkä koko ajan. Tai siis teki mieli jotain pientä. Sain siis ruoasta varmasti tarpeeksi energiaa, mutta en todellakaan elimistölle riittävästi ravintoa.

Alussa tein useammaksi päiväksi kerralla ateriat. Punnitsin ruuat siten, että jokaisella aterialla oli reilusti proteiinia (n. 100g kanaa/kalaa/lihaa, hallitusti hiilihydraatteja (1dl riisiä/pastaa tai 1 peruna) ja runsaasti kasviksia (parsakaalia/kukkakaalia höyritettynä, salaattia), joiden päälle lorautin rypsi- tai oliiviöljyä. Jätin pois kastikkeet, juustot ja leivät. Söin kellon mukaan ja vaikka ei olisi ollut nälkä, söin silti. Tämä on tosi kaukana intuitiivisesta syömisestä, mutta se oli minulle ainoa tapa saada elimistö toimimaan kunnolla. Todella nopeasti huomasin, että syömällä riittävästi ja tarpeeksi usein kunnollista ruokaa, mieliteot jäivät pois. Moni kyseli, miten viitsin joka päivä syödä samoja ruokia. Kysymys tuntui hassulta, koska mielestäni ne ruoat maistuivat aivan taivaallisilta. Yllättäen huomasin, että minun teki mieli nimenomaan terveellisiä ruokia eikä esimerkiksi pizzaa tai kebabia. Toki juhlissa saatoin maistaa palan kakkua, mutta silloinkin kykenin olemaan maistamatta jokaista pöydässä olevaa laatua. Vaikka söin määrällisesti ainakin kolme kertaa enemmän ruokaa kuin ennen, paino alkoi pudota. Aloin myös harrastaa liikuntaa enemmän ja olo oli todella energinen.

Muutaman kuukauden ”rasiaruokailun” jälkeen aloin huomata muutoksen elimistön toiminnassa. Aloin kuulla sen viestejä! Kuulostaa jännemmältä kuin todellisuudessa on. Huomasin, että pidennettyäni vähitellen juoksulenkkejä, tarvitsin enemmän energiaa. Teki mieli syödä enemmän hiilihydraatteja aterialla. Joinain päivinä teki hirmuisesti mieli sitrushedelmiä. Niinpä söin niitä. Mieliteot eivät olleet enää hallitsemattomia enkä syönyt karkkeja holtittomasti huonoon oloon saakka. En syönyt karkkia oikeastaan ollenkaan, koska sitä ei tehnyt yhtään mieli. En enää punninnut ruokamääriä ja söin muutenkin ”rennommin”, mutta tiesin tasan, jos olin syönyt enemmän energiaa kuin tarvitsin tai jos päivän aikana oli jäänyt energiavajetta, huomasin myös sen. Jos syystä tai toisesta oli tullut syötyä vähemmän kasviksia, niitä teki mieli seuraavana päivänä vähän enemmän. Suhde ruokaan muuttui neutraalimmaksi. Satunnaiset herkkuhetket eivät tuntuneet pahoilta, koska olin yleensä etukäteen päättänyt, milloin sellaisen pidän.

Moni kyseli, miten ihmeessä olen onnistunut noudattamaan ”dieettiä”. Minusta se tuntui hölmöltä, koska en mielestäni noudattanut mitään. En tarvinnut itsekuria syömisessä, koska nimenomaan söin paljon enemmän ja söin juuri sellaista ruokaa, mitä teki mieli syödä. Kun elimistö sai tarpeeksi ravintoa, se toimi eikä sitä sotkenut, vaikka silloin tällöin söi herkkuja. Ennen valitin, että jo Fazerin Sinisen ajattelu nosti vaa’an lukemaa puolella kilolla, mutta elimistön toimiessa kunnolla, ei tarvinnut ahdistua siitäkään. Uskon vakaasti elimistön kykyyn kertoa, mitä se tarvitsee. Tämä kyky voi olla heikentynyt vääränlaisen ravinnon, unen tai/ja liikunnan puutteen tai stressin vuoksi. Olen itsekin lipsunut. Sekin käy yllättävän helposti, kun on kiireinen arki ja stressiä. Väsyneenä ja nälkäisenä on helppo valita tiskiltä jotain epämääräistä ja syödä vähemmän kuin pitäisi tai elää pelkällä salaatilla. Nyt on tullut aika jälleen tehdä ryhtiliike ja syödä riittävästi kunnollista ruokaa. Ei sen takia, että laihtuisi, vaan sen vuoksi, että jaksaa ja on hyvä olla. Syötkö sinä riittävästi?