Näkökulmia
Onko sinulle joskus käynyt niin, että olet nähnyt/kokenut tietyn tapahtuman tai tilanteen aivan eri tavalla kuin joku toinen? Katsoin taannoin Affair-sarjaa, jossa tarina kerrotaan useiden ihmisten näkökulmista. Samat tapahtumat saattavat saada täysin erilaisen sisällön, kun kertoja vaihtuu. Eikä kukaan heistä valehtele. Heidän näkökulmansa on vain erilainen. Sivusta seuraten huomaan usein ihmisten ärsyyntyvän ”koska se ihminen teki minulle niin”. Sivullisena tapahtumista on helppoa huomata, ettei niihin osallinen näe lainkaan toisen osapuolen näkökulmaa asiaan. Mutta kun on itse osallisena, on aivan yhtä vaikeaa ymmärtää, että toinen kokee asian ehkä hyvinkin eri tavalla kuin minä. Hänen tarinansa on erilainen kuin minun tarinani.
Ihmissuhteisessa on aina vähintään kaksi erilaista kokemusta. Ilman sujuvaa kommunikointia tulee helposti ajateltua, että toinen kokee tilanteet samalla lailla kuin itse. Ei ehkä haluta edes ajatella, että toinen tuntisi eri tavalla. Jos asiat sujuvat, ei välttämättä joudu koskaan kohtaamaan toisen erilaista tarinaa. Kun suhteessa tulee ongelmia, nousevat erilaiset tarinat esille. Erotilanteissa tämä näkyy selvästi. Erityisesti, jos siihen liittyy katkeruutta tai selvittämättömiä asioita. Kuinka helppoa ja houkuttavaa olisi nähdä tilanne vain omasta näkökulmasta ja vetää marttyyrinviitta hartioille niin että heilahtaa. On ihan tervettä tuntea vihaa, surua ja kaikkea siltä väliltä jonkin aikaa. On ihan normaalia ajatella asiaa vain omasta näkökulmastaan jonkin aikaa. Mutta jossain kohtaa on hyvä myös katsoa peiliin ja miettiä, miltä toisesta mahtoi tuntua ja miksi hän teki sellaisia ratkaisuja kuin teki. Hirmuisen harvoin syy on vain toisessa. Voi olla, että syytä on molemmissa tai voi olla, että kummassakaan ei ole syytä. On vain eletty kahta täysin erilaista elämää ja kuviteltu sen olevan yksi. On tehty asioita omasta näkökulmasta hyvin ja oikein. On ehkä liikaa tuijotettu omaan napaan ja mietitty, mitä toinen tekee tehdäkseen minut onnelliseksi, vaikka olisi pitänyt miettiä, mitä minä voin tehdä, jotta tuo toinen olisi onnellinen.
Jouduin tänään tilanteeseen, jossa olen nähnyt vain oman näkökulmani asiaan. Näen sen edelleen enkä sitä väheksy. Se on minun totuuteni. Yritän ymmärtää myös toisen näkökulman. Mietin, mitä ajattelisin tai miten tuntisin, jos olisin hän. Ehkä jossain määrin siinä onnistuin. Pohdin joskus, mahtaako hän koskaan miettiä, miltä minusta tuntuu. Elän kuitenkin tätä totuutta. Kirjoitan blogia omasta näkökulmastani käsin. Kirjoitan niistä tunteista, joita itse koen. Tämä on minun tarinani, minun elämästäni.